Ei ole meidän osaltamme paljon syytä henkseleitä paukutella tämän syksyn osalta. Lienee viimein pakko tunnustaa, että lintutilanne ei ole parin viime vuoden tasolla näillä main. Viimeiset kuusi päivää, jotka olemme metsässä aamusta iltaan tallustaneet ovat olleet huono-onnisia ja lähes riistattomia. Satunnaisia tiellä tavattuja lintuja ja muutama riekko. Eikä yhtään mitään vielä padassa. Heikosta saalisonnesta huolimatta olemme silti saaneet nauttia metsäpäivistä sekä spanieli- ja spanieliharrastajaseurasta, joka sekin on harvinaista herkkua.
Treenikavereista puolet oli n. puolivuotiaita. Oli todella mukavaa tavata Pepe taas, nyt jo vähän suurempana ja vauhdikkaampana. Pepessä on selvästi Helmin räjähtävää energiaa ja hyvin toiveikkaasti odotan, mitä tulevaisuus tuo sen kohdalla tullessaan. Agilitytreenit ovat jo hyvässä vauhdissa ja kyllä siitä pätevä metsästyskaverikin on kasvamassa!
Maisan noutoharjoituksesta tuossa pieni kuvasarja. Maisallakin alkaa vauhtia löytyä, tässä päivänä muutamana olen jo hämmästynytkin tyttösen tehokkuutta. Jarruja olemme rakentamassa pillin avulla. Yhteinen sävel on jo olemassa, vaikka hänen korkeutensa välillä tarvitsee silkkihansikkaita. Kivoja olivat muutkin treeneihin osallistuneet koirat! Tellua ei nuorempien puuhastelu erityisesti innostanut, mutta Tuli, Tipi ja Helmi olivat kyllä juonessa mukana. Noutoa, hakua ja paikallaan oloa ehdimme vähän treenailla, mutta eipä se yksi päivä kovin pitkälle riitä. Toivottavasti saamme joskus järjestettyä uudestaan vastaavaa!
Paljon odottamani metsästyskoeviikonloppu oli tänä vuonna minulle viime vuotta melkoisesti raskaampi, sillä huono onni sairastutti sekä karhunmetsästäjäoppaan että minut. Kuume pidettiin loitolla särkylääkkeillä, mutta voimat eivät tahtoneet metsäpäiviin riittää. Valitettavasti Helmi ei riistakosketuksia saanut ja käteen jäi kaksi viivaa. Tuloksettomat metsäpäivät ei niin mairittelevalla haun arvostelulla korvautuivat kuitenkin mukavalla seuralla sekä muiden riistatöillä, joista osa johti tuloksiinkin. Jokainen tulos luonnonlinnuilla on itsessään saavutus! Viime vuonna meillä oli enemmän onnea ja turha optimismi kyllä karisi tänä vuonna. Tuloksettomuus ei kuitenkaan meitä lannista vaan ensi vuoden kokeen suunnittelu on jo aloitettu!
Muiden spanielien tapaaminen ja näkeminen työssään oli viikonlopun parasta antia. Kaikki näkemäni spanielit olivat selvästi töissä ja jaksoivat työskennellä, vaikka lintuja ei juurikaan tavattu. Myös sukua oli mukava tavata; ei ole vaikeaa tunnistaa sisaruksia! Vasemmalta Maikki, Moppe, Musti, Maisa ja Helmi.
Toivoa ei saaliista ole vielä heitetty. Karhunmetsästäjä suuntaa nyt karhujen perään ja me linnuille. Onhan meillä vielä aikaa ennen lumen tuloa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti