Metsästyskausi meneillään

Eikä vielä yhtään lintua pakastimessa. Eikä yhtään peräänmenoa. Hienoja tilanteita olen Helmille saanut aina silloin, kun ei ole ampujaa eikä asetta matkassa. Riekoille pääsemme hyvin ja ennen kaikkea koira pysyy myös vahvassa hajukentässä mukavasti kuulolla. Hakukuvioon olen sallinut Helmille vapautta enkä vaatinut täydellistä siksak-kuviota, siten me onnistumme näissä maastoissa linnut löytämään. Erityisen tyytyväinen olen onnistuneisiin ylösajoihin ja kuuliaisuuteen niiden jälkeenkin. Tosin jos edellinen päivä on ollut linturikas, seuraavan päivän aluksi haku menee miljoonaa. Tämä täytyy vain huomioida ja olenkin ensin ottanut mahdollisimman riistattoman alueen ylimääräisen energian purkuun.

Siiri oli metson perässä tänäkin aamuna, mutta emme olleet onnekkaita. Ampujakin karkasi karhun jäljille, joten loppupäivä meni treeniksi.

Säät ovat olleet vähintäänkin vaihtelevat ja tällä hetkellä odottelen vesisateen sulattavan loskalumen pois, jotta huomenna keli olisi parempi. Muutama tunnelmakuva tähän väliin retkiltämme.

On niitä kavereita ainakin ollut siellä tunturissa.

Uusia ja vanhoja lajeja

Nyt on tämä aika vuodesta. Meidän kaikilla koirillamme on huippukivaa.

Helmillä on uusia harrastuksia. Tai no, osa on uusia ja osa jo aiemmin aloitettuja. Olemme yhdessä kylän koiraharrastajien kanssa pitäneet kerran viikossa vapaamuotoisia tokotreenejä. Välillä tehdään yhdessä, välillä jokainen erikseen muiden koirien läsnäollessa. Erittäin hyödyllistä ja mukavaa nähdä muita koiraharrastajia. Rotukirjoa löytyy, joten samalla pääsee tutustumaan hyvin erilaisiin koiriin ja niiden ominaisuuksiin. Yhtään metsästävää spanielia ei vielä ole meidän lisäksemme eikä käsittääkseni ylipäätään kovin lähellä meitä, käyttölinjaisista cockereista puhumattakaan.Tokoilu itsessään ei todennäköisesti ole meille koskaan kilpailulaji, mutta mistä sitä tietää. Niin kuin eräs totesi treeneissä, kannattaa aina opettaa asiat sääntöjen mukaan, koska et voi tietää, missä kolmen vuoden päästä olet. Jos vaikka tokokisoissa.

Lapsi on jatkanut agilitya. Harmillisesti tämän lajin paikallinen viikonloppukoulutus nyt syyskuussa taitaa osua päällekkäin metsästysviikonlopun kanssa, mutta katsotaan, jos asialle voisi jotain tehdä. Olisihan se pienelle ihmiselle tärkeää päästä oppimaan. Videota olisi tässäkin lajissa tulossa, jos lapsi antaa luvan sen julkaista.

Ihan uutena lajina meille kävimme tutustumassa pelastuskoiratoimintaan. Harjoiteltiin siis ihmisen etsimistä maastosta. Ensimmäinen treeni oli helppoa, Helmi osasi sujuvasti syödä maalimiehiltä maksamakkaraa. Laji on mielenkiintoinen ja myös todella tärkeä, etenkin asuinpaikkaamme ympäröivän erämaan huomioiden. Kylässämme tuntuu olevan nyt hyvin aktiivisia tämän lajin harrastajia, joten mekin varmasti pysymme mukana harjoittelemassa.

Näiden muiden harrastusten välissä olen käynyt tekemässä mm. hakutreeniä tunturissa ja metsässä, pysäytellen koiraa, dummyt ja starttipistooli matkassa. Koira tietää hyvin, mitä milloinkin ollaan tekemässä, eivätkä monet erilaiset harrastukset sekoita sitä, kun esim. varusteet pidetään erillään. Metsästysvaatteissa mennään vain metsätreeneihin. Pelastuskoiratoimintaan on koiralle oma liivi ja valjaat ja ohjaaja ulkoiluvaatteissa. Tosin en kyllä mene takuuseen, miten käy, jos riistaa löytyy vahingossa pelastuskoiratreenissä. Saattaa maalimies jäädä toiseksi, vaikka kuinka olisi maksamakkarat tarjolla.

Lähimaastoissa on nyt ollut niin paljon marjastajia ja muuta liikettä, että emme ole iltaisin onnistuneet lintuja löytämään, mutta tarkoitus on päästä vielä treenaamaan ihan ylösajoakin ennen varsinaisen metsästysajan alkua. Toivotaan parasta, että lintuja löytyy!