Syksy muuttui talveksi - metsästyskoekausi pakettiin

Olipa meillä hyvä syksy, vaikka jälleen kerran on todettava, että elämä on valintoja. Syksy ja metsästyskausi on harmittavan lyhyt täällä pohjoisessa, sillä maavara loppuu spanielilta ja valo päivästä melkoisen aikaisin. Tänä vuonna varsinkin, kun paksu lumikerros peitti maastot jo reilusti lokakuun puolella. Tänä syksynä minä valitsin Maisan kanssa metsästyskokeet "oikean" metsästyksen sijaan. Molempia ei aina voi saada. 

Upeissa ruskamaisemissa treenailtiin toki kaikkien koirien kanssa. Julius on kasvamassa hitaasti, mutta mukavasti aikuiseksi, silti treeniä tarvitaan vielä paljon. Juliuksen velipoika starttaili tänä syksynä ja putsasi palkintopöydän useammassakin kokeessa, mutta Julius sai vielä kasvaa kotona. Sillä on kuitenkin nuoren ohjaajansa kanssa vielä  harjoiteltavaa.

Ja voi kun olisi aikaa ja etenkin rahaa, niin olisin startannut vielä Helmi-äidinkin kanssa. Mutta ehkä ensi vuonna, jos saadaan Maisan tavoitteet täyteen. Haaveilen kyllä edelleen starteista Helmin kanssa.

No entä sitten Maisa....

Maisalla ja minulla oli todella kunnianhimoinen tavoite tälle syksylle.
Saada käyttövalion arvoon oikeuttavat ykköset kasaan. Nyt voin jo tunnustaa, että meillä on myös tavoitteena ykkönen kolmella eri riistalla eli vesilinnulla, metsälinnulla ja fasaanilla. Tämä ajatus on itse asiassa erään tutun spanieliharrastajan ilmaan heittämä ehdotus siitä, kuinka voitaisiin testata suomalaisen spanielin toimivuutta varmasti käyttövalion arvoa mittaavalla tavalla. Ettei olisi liian helppoa. Itse allekirjoittaisin tämän näkemyksen hyvin mielelläni ja näkisin sen tulevaisuudessa käyttövalion kriteerinä, mutta käytännön hankaluudet ovat tällä hetkellä varmasti suurin este. Metsäkanalinnuilla pidettäviä kokeita on niin harvassa ja totta puhuen tuloksen, saati ykkösen, saaminen aidossa metsästystilanteessa ei ole ihan helppoa. Kaiken pitää osua kohdalleen. Koiran toiminta, lintu, ohjaaja ja ampujat. Aika monta liikkuvaa osaa, niin kuin siinä oikeassa metsästystilanteessakin on.
 

Meillä oli tänä vuonna Maisan kanssa siten onnea, että kaksi ykköstä tavoitelluista kolmesta saatiin kirjoihin ja kansiin. Vesilintu ja fasaani done.

Metsäkanalinnuilla kävi  niin, että Ylitornion metsokokeessa saimme toisena päivänä todella hienon ylösajon koppelolle, mutta pudottetua sitä ei saatu. Lavastuslinnun puuttuessa ei viikonlopusta jäänyt kuin viivat käteen.

Omissa riekkokokeissa lienee oikeudenmukaisinta laittaa ohjaajan hitauden piikkiin se, että Maisan tulos oli vain kakkonen. Ohjaaja ja sitä kautta myös ampujat olivat auttamatta liian hitaita riekkoparven ylösajolla. Onneksi tällä kertaa fasaaninraato oli matkassa mukana ja lavastetun noudon kanssa kakkonen. Ei ihan pelkkää viivaa.

Sitten lähdettiin Cockerimestaruus- ja Derby-viikonloppuun kokeilemaan tulosta fasaanilla. Tiukat ruotsalaistuomarit olivat lauantaina sitä mieltä, että Maisan ote linnusta oli ollut liian kova ja Maisa suljettiin ulos kokeesta.

Harmistus oli kieltämättä melkoinen, kun koesuoritus muuten oli sujunut ihan mainiosti. Itku ei auta markkinoilla ja kunhan pettymyksestä tokenin, sunnuntaina onneksi pääsimme yrittämään uudelleen. Pitkä odotus palkittiin ja sunnuntaina Maisa onnistui hyvin. Ruotsalaistuomari oli tyytyväinen noutoon ja haavakko tuli elävänä käteen. Sunnuntain tulos oli VOI1, oikea työvoitto.


Mestaruus- ja Derby-viikonloppuna starttasivat myös Pepe ja Myy. Pepe sai ruotsalaistuomareilta hyvän arvion ja sijoittui Cockerimestaruudessa 5. sijalle AVO2-tuloksella. Pepen haku on arvioitu nyt useammassa kokeessa erinomaiseksi ja hiukan kylmällä linnulla epävarmaa ollut nouto on sekin loksahtanut lämpimällä linnulla kohdalleen. Odotamme Pepen kanssa kovasti ensi kautta.

Myyllä oli ennen Derbyä jarrujen testaus kesken, mutta kenraaliharjoitukset sujuivat oikein hyvin. Derbyssä maaston suhteen Myyllä oli kuitenkin todella huono onni ja sen lintu löytyi keskeltä sänkipeltoa. No, siinä kävi juuri niin kuin odottaa saattaa: Myy tavoitteli lintua ylösajon jälkeen pellon laitaan saakka ja sen ensimmäinen koestartti ei tuottanut tulosta. Haku ja nouto sujuu hyvin, joten jarruja tekemään ensi syksylle. Myy on melkoinen taskuraketti, äitiinsä tullut.

Jos blogiani seuraavissa on joku, joka miettii, uskaltaako metsästyskokeeseen osallistua (syystä tai toisesta), niin kyllä uskaltaa ja kannattaa. Osallistumalla oppii eikä epäonnistumisesta pidä lannistua. Karhurummun koirilla oli tänä syksynä sekä hienoja onnistumisia ja karvaita pettymyksiä, mutta aina tulee uusi päivä ja tilanteet ovat niin kovin erilaisia. Myös onnella on osuutensa. Paljon meni aikaa tänä vuonna metsästyskokeisiin, mutta vastineeksi saimme hienoja hetkiä ja ikimuistoisia luontoelämyksiä mukavien samanhenkisten harrastajien kanssa. Eli mukaan vain ensi syksynä ilman epäröintiä!

Kaamos on tuloillaan ja koiraharrastus käytännössä talviunilla ainakin joulun yli. Valoa on vähän ja yllättävän kylmä alkutalvi on hankaloittanut ulkoiluakin. Oikeastaan jo nyt on vähän ikävä sulaa maata jalkojen alla...

Kävimme vesilinnuilla

Pepe ja Maisa kävivät viikonloppuna avaamassa koekauden ihan uusissa ympyröissä, taas kerran. Olipa mukava viikonloppu, oikeassa metsästystunnelmassa, vaikka helppoa ei todellakaan työskentely ollut.

Maisa starttasi molempina päivinä, Pepe vain sunnuntaina. Lauantaina Maisalle ei vain löytynyt lintua. Kauempaa niitä kyllä nousi ilmaan, mutta ylösajolle ei päästy. Ohjaaja melkein ui kahluuhousuissaan, mutta sekään ei auttanut.










Maasto oli näin pienelle koiralle aika rankkaa. Heinä ja kaislikko on 10kg koiralle kovaa ja oli hetkiä, jolloin koira ei tosissaan päässyt etenemään. Mutta Maisa yritti. Lauantaina en ollut sen hakuun tyytyväinen, mutta sunnuntaina se paransi menoaan.

Sunnuntaina saavutettiinkin sitten varsinainen työvoitto. Pitkän tyhjän haun jälkeen onnistuttiin saamaan kaksi lintutilannetta, joista toinen oli vihdoin tuloksekas. Maisa osoitti sinnikkyyttä, yhteistyöhalua ja ylitti itsensä. Tuloksena Maisalle ensimmäinen VOI1-tulos ja vielä ihan ensimmäisenä vesilintukoeviikonloppuna.

Myös Pepe starttasi sunnuntaina saaden erityismaininnan erinomaisesta hausta. Koska koetulos koostuu osaamisen lisäksi myös onnesta, ihan jokainen kerta, tällä kertaa ei pystytty toteamaan Pepen kohdalla ylösajoa. Niinpä hyvää työtä ei saatu tuloksen muodossa kirjoihin ja kansiin, mutta viitteitä tulevasta kylläkin.


Junioriohjaaja 13v puolestaan suoritti Juliuksen kanssa hyväksytysti vesityön. Hyvä alku kerrassaan!

Aika kuluu, aika kuluu...

Arki ( ja loma etenkin!) on ollut niin kiireistä, että blogi on jäänyt päivittämättä taas liian pitkään. Kevät oli työn puolesta todella vauhdikasta ja kesällekin on puuhaa riittänyt, mutta on koirille myös etsitty aikaa.

Kesälomaa vietimme tietenkin Keski-Suomessa. Lämmintä säätäkin osui kohdalle, joten treenit keskittyivät veden ympärille. Juniorit tekivät ensimmäisiä "oikeita" vesityötreenejään starttarin ja sorsan kanssa ja uskaltautuvat varmaankin kokeilemaan myös vesityökoetta jo tänä vuonna.

Kyyhkytreenissä kävimme kerran. Maisan harjoitus tässä videolla, kyyhky on pellolla launcherissa.

Maisalla treeni toimii edelleen niin kuin pitääkin eikä sitä tarvinnut enempää tehdä. Kokeilimme parin vuoden tauon jälkeen, onko vanhalla rouvalla ( Helmi ) jarrut tallella ja sen kohdalla treeni ei tällaisenaan enää toimi. Helmi ei mene lankaan vaan tietää, mistä ja keneltä linnut tulevat. Se ei lähde edes hakemaan vaan tarkistelee lähettäjää koko ajan. Pysähtyminen vaatii kovaäänistä komennusta, sillä Helmi on kuin huvipuistossa. Ei siis mitään syytä tehdä enempää sen kanssa. Juniorien kanssa kokeilimme launcheria hyvin tuloksin. Juliukselle tehdään pohjaa oikealle toimintamallille.

Yhden viikonlopun vietimme mukavassa seurassa spanielien metsästyskoulutuksessa, jossa saimme ohjausta viehättävältä brittipariskunnalta Andy & Fiona Robinsonilta. Andylla ja Fionalla on Helmin isä, Fudge, ja heillä on myös osuutensa asiassa, että Helmi ylipäänsä on päätynyt aikanaan Suomeen. Heillä on kymmenien vuosien kokemus spanielien koulutuksesta ja spanielimetsästyksestä, joten todella mukavaa oli kuulla heidän näkemyksiään. Kaikki ei myöskään automaattisesti ole aina paremmin ulkomailla, vaikka täältä pienestä Suomesta katsottuna siltä joskus voisi tuntuakin.

Koirakkopaikalla meidän perheestämme olivat juniorit ja kokemus oli heille mukavan positiivinen. Samalla käytännön englanninkieli sai loistavaa harjoitusta! Nuorella koirakolla haku sujui mainiosti, noudoissa on vielä ymmärrettävästi harjoiteltavaa. Andy muistutti meitä myös erilaisten alustojen ja rajojen harjoittelusta noudoissa; tarkoittaen esimerkiksi noutoa, joka kulkee pellolta tien ja ojan yli, pienen metsäkaistaleen läpi veteen. Sitä me olemme tehneet selkeästi liian vähän. Vesityötkin useimmiten harjoitellaan vesityökokeenomaisesti rannalta. Kokonaisuudessaan koulutusviikonloppu oli hyvän mielen tapahtuma ja kivaa yhteistä tekemistä. Oli kannustavaa huomata, että jotain olemme tehneet oikeinkin ja samalla saada vinkkejä jatkoon.

Käväisimme muuten kesän alussa Kalajoella koirien kanssa yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla ja voin lämpimästi suositella sitä koiraväen kohteeksi. Koiratkin nauttivat hiekasta, hotellisiivoojat tuskin niin paljon.

Syksyn koekalenteria lueskellaan nyt ahkerasti ja kohta on sormet näppäimillä ilmoittautumaan. Saapi nähdä, mitä tämän syksyn kokeista tulee ja sotkeeko Maisan uhkaava juoksu jotain suunnitelmia, mutta lupaan pitää bloginkin ajan tasalla...