Hyvää uutta vuotta, ystävät! Onnettoman vähän ehdin syksyn ja alkutalven aikana blogia päivittämään, eikä toki ollut varsinaisesti uutisiakaan. Kiireinen joulukuu on nyt viimeisessä päivässään ja toiveikkaana katsomme vuoteen 2018. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat eikä ehkä kaikkea syksyn aikana tapahtunutta ehtisi sanoin kuvaillakaan. Mennään käänteisessä järjestyksessä joulusta alkusyksyyn.
Kaamos kestää meillä vielä vajaan kaksi viikkoa ja ulkoiluun kuuluu paljon lunta ja sininen hämärä myös keskellä päivää.
Ennen kaamokseen laskeutumista saimme marraskuussa nauttia todella upeista alkutalven aurinkoisista päivistä.
Lokakuussa meille kävi näyttäytymässä Herrasmies, Piki, joka on kyllä nimensä kaltainen. Nimi on siis enne. Piki oli vierailunsa aikana ikäisekseen hämmästyttävän rauhallinen, mutta toimintakykyä löytyi, kun hieman treenailtiin. Omaa tahtoakin selvästi nuorukaiselta löytyy!
Metsästyssyksy oli tuloksekas hirvikoirille. Useampi onnistunut hirvityöskentely ja kaato. Vanha herra Juri voi edelleen ikäänsä nähden mainiosti, mutta ei enää lähtenyt oikeisiin töihin. Jurin tärkein eläketehtävä metsässä on makkaratulien vartioiminen.
 |
| Sandra tulilla |
 |
| Juri |
Kotimetsien lintutilanne oli syksyllä surullinen. Aika nopeasti luovutin emmekä kovin tosissaan edes etsineet pudotuksia. Maisalle harmi, ettei päässyt tositoimiin. Nouto kuitenkin edistyi huomattavasti syksyn aikana.
Tavoitelista ensi vuodelle on muotoutumassa:
Omille pennuille 1-2 koulutusviikonloppua.
Osallistuminen Maisan kanssa 1-2 koulutusviikonloppuun.
Maisalle vesityö ja 2-4 koestarttia metsästyskokeissa. Jos edistystä nähtävillä, pelastuskoirapuolella peruskoe hausta ja ehkä jopa jäljestä.
Helmin kanssa mietittävä pelastuskoiraharrastuksen jatkoa jäljen osalta, sillä ihmisjälki ei Helmiä motivoi. Sopivassa tilanteessa mielelläni starttaisin vielä Helminkin kanssa metsästyskokeessa.
Saapi nähdä, miten nämä saan toteutettua. Ei kerrota tätä töissä.
