Pieniä koiria suuressa maailmassa

Nämä pennut ovat niin kivoja. Terassikin on pienen pennun näkökulmasta suuri, mutta luottavaisena Maisa ja Pepe tutustuvat ympäröivään maailmaan. Lumitilanteemme näkyy myös taustalla eli ei tarvitse meillä puhua takatalvesta. Talvi on ja pysyy. Hanget eivät vielä ole paljon painuneet ja tänä aamuna oli taas uutta luntakin terassilla.

Lumi ei kuitenkaan kaveruksia haittaa ja pentujen tassunjäljet lumessa ovat jotain uskomattoman suloista! Tänään pennut lähtivät ensimmäistä kertaa aamu-ulkoilulle muiden mukana, koska olivat tikkana mukaan tulossa ja ensimmäistä kertaa tehtiin myös aamun ensimmäiset tarpeet ulos hangelle. Merkittäviä virstanpylväitä pikkukoirien elämässä!

Nyt on myös leikitty siivillä. Kuivissa siivissä on aika mieto riistan haju, mutta reippaasti molemmat nappaavat siivet ja kaiken muunkin kantoon. Tai raahaukseen, jos ei saa suuhun asti. Talossa liikkuu jo paljon asioita itsekseen, lapsen kantelepussista ja pilkkirepusta alkaen. Verhot eivät enää voi roikkua lattialle, koska niissä on varsin hauska pyöriä.

Perheessä on todellinen hoitotäti. Siiri nauttii kovasti pentujen seurasta ja Helmikin, kuvan epäluuloisesta ilmeestä huolimatta, antaa Siirin toimia apuleikittäjänä ja -kasvattajana.

Naskalihammashirviöt rekisterissä

Uskomatonta, kuinka pennut ovat kasvaneet. Ne on nyt rekisteröity, sirutettu ja tarkistettu eläinlääkärillä. Molemmat olivat terveitä ja reippaita, kiveksiä ei pikkupojalta edes yritetty etsiä.

Ei voi kyllä valittaa Kennelliiton nopeudesta pentueen rekisteröinnin suhteen. Aloitin rekisteröinnin pari päivää ennen tunnistusmerkintää ja pentueilmoitus oli valmiina, kun Maisa ja sen veli sirutettiin. Tunnistusmerkinnät tallennettiin saman tien pentueilmoitukseen, maksoin kotona illalla rekisteröinnit ja seuraavana päivänä aamupäivällä pennut olivat ilmaantuneet rekisteriin. 

Täältä ne löytyvät:

Helmin pentue rekisterissä

 Niin, tytön kutsumanimeksi tuli Maisa. Se vain näyttää ja tuntuu Maisalta. Papereihin pennuille tuli nimet Karhurummun Balva (Maisa, balva = pilvi saameksi) ja pojalle Karhurummun Beaivvas (kutsumanimi vielä puuttuu, mutta nimi tarkoittaa aurinkoa saameksi ). Nimiä pohdittiin yhdessä saamea opiskelevan tyttären 10 v kanssa ja oikeilta ne tuntuivat.

 

Pennut ovat varovasti aloittaneet ulkoilun tai oikeastaan ulkoilman haistelun. Vielä on melko kylmää, joten pitkään ei ulkona uskalla olla, mutta on vähän päästy maistelemaan lunta.  Vauhtia on kavereilla taas paljon lisää ja luoksetulokin kohta kunnossa. NOT. Nyt kiinteää ruokaa menee jo vähän paremmin, mutta edelleen pentujen pääasiallinen ravinto on emon maito, jota riittää hyvin.

Siirin ja pentujen leikkiä on mukava seurata edelleen, tässä vielä toinen pätkä niistä:

Neljä viikkoa!

Pennut ovat nyt reilun kuukauden ikäisiä. Edelleen nukutaan paljon, mutta välillä leikki on jo vauhdikasta. Siiri ottaa aika varovasti pentujen kanssa, mutta näyttää siltä, että vanhakin saattaisi kohta innostua leikkimään.

Ensi viikolle on varattuna eläinlääkärille sirutusaika ja sitten laitetaan myös paperit Kennelliittoon.Yritän saada otettua vielä "muotokuvat" virallisten nimien julkaisua varten. Koiranpennut valveilla eivät kuitenkaan ole ihan helpoin kuvauskohde. Valoa on joko liikaa tai liian vähän ja jos valaistus olisi jotenkin kunnossa, kuvattava ei juuri silloin pysy hetkeäkään paikallaan.

Pennut liikkuvat valvovan silmän alla olohuoneessa ja keittiössä. Välillä uni yllättää kesken kaiken ja paikkaan katsomatta. Nukkuvista pennuista sentään saa joskus tarkankin kuvan!

Opetellaan koiraksi

Pennut ovat nyt kolme viikkoa. Kehitys on nopeaa ja pentuja seuratessa kuluisi helposti päivä jos toinenkin. Pennut opettelevat koirille tärkeitä taitoja kuten hännän heiluttamista ja korvan rapsuttamista takatassulla. Maitoa on riittänyt hyvin eikä lisäruoan kanssa ole varsinaista kiirettä. Ensimmäiset pienet nokareet jauhelihaa on maisteltu ja jauheliha tuntuu maistuvan paljon paremmin mustalle pojalle. Tyttö on hieman epäluuloisempi eikä kovinkaan kiinnostunut ruuasta, ainakaan vielä.

Lepoasennot pennuilla ovat hyvin rennot ja todella rennosti nukkuvat myös sylissä. Helmi pitää vielä tarkasti silmällä ovelle saapuvia vieraita sekä sisällä liikkuvaa Siiriä, mutta muuten saamme seurustella vapaasti pentujen kanssa. Ensimmäiset painiyritykset sisarusten välillä on myös nähty. Samoin ensimmäiset yritykset tutustua pentuaitauksen ulkopuoliseen elämään. Näin viikonlopuksi pennut siirtyivät aitauksensa kanssa olohuoneeseen ja kaikki ovat nauttineet tilanteesta. Helmi saa viettää aikaa sekä pentujen että ihmistensä kanssa ja me saamme nautiskella pentujen puuhastelusta.

 Tänään kuvasin vähän uneliaita pentuja videollekin. Ovatpa ne kasvaneet!

Silmät auki

Kavereilla on silmät auki. Mutta melkoista onnea vaatii vielä saada onnistunut valokuva pennusta niin, että silmät näkyisivät ja kuva olisi tarkka. Pennut nukkuvat edelleen suurimman osan päivästä.

Perjantaina tuli kaksi viikkoa ikää täyteen ja ensimmäinen madotuskin oli ajankohtainen. Molemmat ovat reippaita ja pulleita. Uros pysyy ehkä hieman narttua varmemmin jaloillaan ja pitävällä alustalla muutama askel kävellään. Aina siihen saakka, että vatsan kantaminen käy työlääksi.

Vielä pentujen hoitaminen on ollut vaivatonta. Helmi hoitaa itse pentujen ruokinnan ja puhtaanapidon, mutta lähiaikoinahan siihen on odotettavissa muutosta.

Tässäpä muutama kuva tämän päivän muotokuvauksista, jotka onnistuivat vaihtelevasti: