Karhurummun kennelnimellä kasvatetaan hyvin pienimuotoisesti käyttölinjaisia cockerspanieleita ensisijaisesti metsästyskoiriksi. Tavoitteena on kasvattaa tehokkaita metsästyskoiria, joiden terveys kestää koko metsästyskoiran elämän. Minulle on myös tärkeää, että cockeri on oman perheensä pieni suuri jäsen ja sen kanssa on miellyttävä elää arkea ja harrastaa metsästyksen lisäksi myös muita lajeja.
 |
Oikealla minä Eeva-Marja Jokinen, vasemmalla tyttäreni. Koirat vas. Multifarious Bestseller, Karhurummun Balva ja Dakota Pink.
|
Karhurummun -on rekisteröity kennelnimi ja se oli aiemmin rekisteröity minulle ja isälleni. Aikanaan oli haaveissa lyhytkarvaisen
saksanseisojan pentuja ja koska isäni oli aiemmin kasvattanut muutaman
suomenajokoirapentueen, rekisteröimme yhteisen kennelnimen lyhtykarvaiselle
saksanseisojalle ja suomenajokoiralle. Karhurummun –nimi on isäni
ehdotus, joka perustuu kotitilaltani löytyneeseen muinaiseen karhurumpuun.
Kyseessä on siis vanha rumpu, jota on ilmeisesti käytetty karhujen
pelottelemiseen pois.
Koiraharrastus on tullut minulle kotoa perintönä. Metsästyskoirat kuuluivat jo lapsuuteeni ja isän kanssa tehtiin paljon yhdessä. Valitettavasti isä menehtyi vuonna 2009. Monta vuotta meni siihen, että sain poistettua edesmenneen isäni kennelnimen taustalta pois, ja se kirpaisi pitkään. Nyt on historia toistanut itseään ja minulla on parhaana mahdollisena harrastuskaverina tyttäreni. Ja ihan yhtä vahvasti saatamme olla hänen kanssaan eri mieltä koirankoulutuksen yksityiskohdista kuin aikanaan minä ja isä. Ihan parasta.
 |
Isä ja ensimmäinen saksanseisojani Lara ( Pispanmäen Operetti) tunturissa riekkojahdissa.
|
