Moskun ja Mustin päivä 20.8.

Uskomatonta, että onnestaa heti ensimmäisenä metsästyslupapäivänä. Mosku, jota jossain vaiheessa jo vähän epäiltiin, että haukkuuko tuo karhua laisinkaan, onnistui löytämään ja ottamaan haukkuun karhun. Musti pääsi haukulle mukaan ja niinpä koiraperheen pienimmäinen pääsi kaadolle ensimmäisenä metsästyspäivänään. Mustiaiset haukkuivat karhua kohtuullisen läheltä hyvän tovin. Metsässä kuitenkin tapahtui jotain, minkä seurauksena Mustin tutkapannan antenni on purtu poikki ja kaverusten haukku keskeytyi. Karhu ammuttiin pian sen jälkeen. Joka tapauksessa isäntä on enemmän kuin tyytyväinen karhukoiriensa ensimmäisen päivän panokseen. Videolla Musti saapuu kaadolle.

Hyvältä näyttää molempien mustiaisten kehitys, kunhan Mustikin oppii pitämään sen verran etäisyyttä, ettei pääse hengestään karhutilanteessa.
Toivotaan kovasti lisää tilanteita tälle syksylle, mutta alku oli koirien kannalta loistava!

Metsästyskoulutusta koiralle ja ohjaajalle, sekä suoritettu vesityö

Vilkkaan työviikon jälkeen hyppäsin lauantaiaamuna aiemmin valmiiksi pakattuun autoon ja ajelin Ylitorniolle spanielikerhon metsästyskoulutukseen. Helmi oli ollut useamman päivän kotona ilman toimintaa, joten olin valmistautunut hurjan energiseen eläimeen. Odotetusti oman vuoron odottaminen nosti hieman kierroksia, mutta pienen spanielin pää kesti. Omat suoritukset onnistuivat ihan mallikkasti, koira malttoi keskittyä noutoihin. Ehkä aavistuksen oli halua ennakoida, mutta kertaakaan ei lähtenyt luvatta. Uutena treenattavana asiana tuli lähetys koiran taakse eli "back" -käsky. Samoin alamme hioa suuntia oikealle ja vasemmalle.

Hakuosuutta tietenkin vähän jännitin, etenkin ylikuumenemisen varalta. Mutta Helmi pysyi lapasessa. Huomasin itse, että kovasti olemme edistyneet toukokuun tilanteesta. Minä etenen vieläkin liian nopeasti maastossa, kun pitäisi ennemmin pyrkiä hidastamaan koiraa. Tottelevaisuudessa ei ole varaa hellittää, kun vauhtia koiralla on noin paljon. Eikä sen pillinkään ole tarkoitus soida koko ajan, nythän vielä aika vahvasti täytyy rajoittaa koiran luoveja.

Sunnuntain parasta antia oli ammuntakoulutus. Rohkaistuin tarttumaan haulikkoon ja yllätyin. Ehkä vielä jonain päivänä koiratkin voivat olla emännästään ylpeitä. :)

Sunnuntai-iltapäivän lopuksi starttasimme vesityökokeessa. Nykyisten sääntöjen mukaan vesityökoe on voimassa koiran eliniän ja osallistuminen metsästyskokeeseen puolestaan edellyttää suoritettua vesityökoetta. Helmi oli hyvin lämmitetty ennen kokeen alkua. Suurimman osan päivästä se odotti autossa kuunnellen laukauksia ampumaradalta. Se suorastaan kihisi halusta päästä töihin, kun siirryimme koepaikalle. Pelkäsin hieman, että käy kuten seisojatreeneissä eli markkeeraus hukkuu, enkä saa sitä etenemään, mutta onneksi pelko oli turha. Helmi kulki perässä heinikossa lähetyspaikalle, jossa katsoin sellaisen paikan, että pieni koira näkee mahdollisimman hyvin kasvillisuuden yli. Äänimerkki, heitto ja laukaus. Koira paikallaan. Noutokäsky, jonka jälkeen Helmi tarkisti parhaan paikan veteenmenolle ja eteni suoraan sorsalle. Sorsa suuhun ja takaisin. Helmi punnersi hienosti itsensä vedestä ylös sorsaa kaulasta roikottaen. Onneksi nouto-otetta ei arvosteltu erikseen... Hyvä ote se silti oli, sillä sorsa tuli hienosti käteen asti. Tuloksena hyväksytty vesityökoe. Nyt olisimme siis oikeutettuja osallistumaan metsästyskokeisiin! Myöntää täytyy, että aika lailla houkuttaa, mutta niille fasaaneille olisi päästävä treenaamaan ennen sitä.

Vähän paremmin kannettu sorsa.

P.S. Mustat pystykorvat alkavat valmistautua omaan tehtäväänsä. Isäntä pakkailee autoa ja suuntaa keskiviikkona tositoimiin karhumetsälle.

Lisää noutoja ja vesitöitä

On ollut melkein liian kuuma treenata mitään, melkein liian kuuma jopa vesityöharjoituksille. Helmi tekee niin täysillä myös vedessä, että keho lämpenee uimisesta huolimatta. Etenkin, kun vesi Keski-Suomessa lähenteli 30 lämpöastetta, ei koira enää viilentynyt tarpeeksi. Tuota ongelmaa ei toki täällä Lapissa ole, vaikka harvinaisen lämmintä on täälläkin.

 Hakua ei olla treenattu ollenkaan pariin viikkoon. Harmi sinänsä, sillä pellot olivat Keski-Suomessa täynnä lintuja, joilla olisi ollut mahdollista treenata pysähtymistä oikein urakalla. Nyt oli tyytyminen muutamaan rastastilanteeseen, mutta onhan sekin treeniä, ettei koira pääse jahtaamaan mielin määrin lentäviä otuksia peltoja pitkin vaan viettää laatuaikaa perheensä kanssa.

Vielä ennen siirtymistä takaisin pohjoiseen pääsin ottamaan kesäiset noutotreenit parilla linnulla. Nyt löytyi lintulaji, joka ei ihan ilman pientä hajustelua päätynyt suoraan suuhun ja vielä huonosta otteesta lipsahti maahankin ennen luovutusta. Se oli varis... Epäilyttäväkin otus päätyi kuitenkin minulle, mistä olin kovin iloinen. Saman tien kokeilin uudestaan kannustuksella ja toinen kerta menikin mallikkaasti. Molemmat suoritukset ovat ensimmäisellä videolla, mutta laatu on melko huono, ääni tulee reilusti myöhässä. Pikkuapulainen katkaisi valitettavasti tallennuksen vähän ennen luovutusta. Toisella videolla on tavin noutaminen vähän pidemmältä uintimatkalta. Sekään ei tuottanut hankaluuksia ja tavilla myös luovutukset tulivat perille asti.