Keväthankia ja tuulta tunturissa

Johan on muutama ihana aurinkoinen kevätpäiväkin saatu tänne meille, vaikka sää on ollut vähän epätavallinenkin. Tuuli on ollut harvinaisen voimakas, melkein häiritsevä. Lumikenkäily onnistuu jo hyvin tunturissa ja hanki kantaa. Alemmas metsään laskeutuessa voi upota reilustikin, joten niinpä tässäkin videopätkässä valitettavasti linnut jäävät vähän alemmas meidän oikealle puolellemme. Helmi minulle kovasti kertoo, mihin suuntaan meidän olisi syytä jatkaa, mutta ohjaaja pelkää uppoavansa lähes lantiolle ylettyvään hankeen ja pysyttelee aiemmin valitussa turvallisessa suunnassa.

Lapsi ylipuhui minut ostamaan joitakin agilityesteitä kevättä varten. Meillä olisi täällä omassa kylässä agilitykilpailutkin kesäkuun alussa, mutta ne toivottavasti jäävät väliin pentueen takia. Jos nyt jotain tapahtuisi, juoksuja ei tulisi tms. niin sitten voidaan harkita uudestaan. Helmin kanssa siis tuossa lajissa kisaisi tytär nyt 9 v, en minä. Joka tapauksessa esteet ovat tulossa kovaan käyttöön, hih.

Lapsella ja koiralla on kyllä ihan oma suhde. Tässä kuvassa on annettu käsky: "Helmi, et edes ajattele syöväsi mun leipiä" ja painuttu toiseen huoneeseen. Epäilen, että Helmi ei tottele tuota ajatteluosuutta, vaikkei eväisiin koskekaan.

Herätys!

Nyt on tarpeeksi laiskoteltu ja on taas aika ryhtyä tuumasta toimeen eli treenaamaan "tosissaan". Koirat ovat eläneet aika vapaasti pimeimmän talven, mutta nyt on herättävä. En koskaan treenaa ns. verenmaku suussa, mutta säännöllisyyttä ja yksityiskohtien parantelua tarvitaan. Spanielien metsästyskokeista kotimaisemissa nimittäin näyttää tulevan totta. Kokeet on anottu syyskuun viimeiselle viikonlopulle. Ei siis auta ainoastaan jahdata lasten kanssa lumipalloja, täytyy myös tehdä töitä. Nuo omissa maastoissa pidettävät kokeet ovat meille vuoden tärkein tavoite, ainakin kilpailullisesti. Pennut ehkä se kaikkein tärkein. :)

Jännitystä riittää nyt elämässä, sillä koko kevään ja kesän ohjelma riippuu yhdestä asiasta. Helmin juoksuista. Niitä nyt tässä odottelen ja toiveikkaana tarkistelen tilannetta päivittäin. Karva tippuu ja Mustia kiinnostaa, mutta mitään sen ihmeellisempää ei vielä ole kerrottavana. Kesälomatoiveita pitäisi jättää, kevään ja kesän treenejä ja koulutuksia pitäisi suunnitella, mutta mitään ei uskalla oikein lyödä lukkoon ennen kuin juoksut saadaan. Eniten pelkään sitä, että juoksu jostain syystä venyisi niin pitkälle, että emme pääsisi osallistumaan noihin metsästyskokeisiin, mutta onneksi se on hyvin epätodennäköistä. Kokeisiin treenaaminen toki voi jäädä vähemmälle joka tapauksessa. Siksi täytyykin toimia nyt ja vahvistaa Helmin hyvää pohjaa entisestään.

Hakutreeni ei varsinaisesti ole ehkä ajankohtaisin, ainakaan maastossa. Kyse on lähinnä lumiuinnista vielä pari kuukautta, mutta ihania lenkkejä tehdään. Tänään paistoi pitkästä aikaa aurinkokin ja nautimme kovasti ulkoilusta.

Teimme muutamia iloisia noutoja tällä kaksikolla. Kun treenataan "oikeasti" , ei tietenkään matkassa ole mitään irtokoiria, mutta tänään vasta muisteltiin vähän asioita. Siiriltä  ( lähes 9 vuotta ) ei oikeastaan vaadita enää paljonkaan, mutta se edelleen nauttii noutamisesta kovasti. Välillä se toimii myös häiriötekijänä, kun ei malta pysyä paikoillaan ja lähtee "varjoksi".