perjantai 2. marraskuuta 2018

Tositoimissa - metsästystä ja metsästyskokeita

Siiri, Helmi, Julius, Maisa, Juliuksen äiti Tipi ja sisko Hilppa.
Kiireisestä loppukesästä ja syksystä johtuen on kasaantunut paljon kerrottavaa. Monta tälle vuodelle asetettua tavoitetta on saavutettu ja vähitellen lumen lisääntyessä alkaa metsästyskausi lähestyä loppuaan tältä syksyltä. Nopeasti se aina menee.

Maisa ja Julius osallistuivat heinäkuun lopussa metsästyskoulutukseen Joroisilla ja samassa yhteydessä Maisa suoritti myös spanielien vesityökokeen hyväksytysti. Kesällä vielä treenailtiin riistan kantamista ja onneksi kanafileet palkkiona saivat painavampaa lintua empivän Maisan innostumaan vesilintujen noutamisesta. Vesityökokeeseenkin otettiin reilunkokoinen sorsa ja onneksi homma sujui ensimmäisellä yrittämällä. Oman jännityksensä toi ajatus 600 km matkasta seuraavaan yritykseen, joten melko tyytyväisiä olimme, kun tuolta matkalta säästyimme. Joroisten koulutus brittioppien mukaan oli mielenkiintoista. Julius-pennulle ja Maisa-metsäläiselle erityisesti hyvää oppia muiden koirien kanssa treenaamisesta ja keskittymisestä. Spanieli-ihmisten kanssa ei myöskään ole koskaan tylsää. 

Palasimme koulutusviikonlopun jälkeen pohjoisen kotiin ja ei aikaakaan, kun ensimmäinen H-pentu lähetti iloisen viestin: Myy ( Herttuatar ) oli suorittanut kaikessa hiljaisuudessa vesityökokeen jo "alta pois" tulevia metsästyskoesyksyjä silmällä pitäen. 


Lintutilanne pohjoisessa näytti loppukesästä paremmalta kuin parina viime vuonna. Tulevia omia kokeita ajatellen kuljimme silmät auki ja lupaavien lintuhavaintojen jälkeen päätimme, että tänä syksynä kokeet pidetään.



Myy jatkoi yllätyksiään. Ihan ilman ennakkovaroitusta Myy ilmaantui pohjoiseen metsästysreissulle ja tuloksekkaalle sellaiselle. Myy sai ensimmäisen pudotuksensa täällä kotimaisemissaan, kun onnistuneesta ylösajosta sille pudotettiin koppelo.  Hieno pieni koira!
Myy, Maisa ja Helmi Kutturassa tutkimassa mahdollisia koemaastoja.


Lokakuu tuli nopeammin kuin koskaan osasin odottaa ja omat pohjoisen kokeet olivat käsillä. Lintuja tiedettiin olevan, kun kokeisiin lähdettiin, mutta siitä huolimatta koe on aina yhtä jännittävä. Joka kerta on onnen kauppaa, onnistuuko koeryhmä löytämään käytettävissä olevassa ajassa tarpeeksi lintuja, niin että kaikki osallistujat pääsisivät riistakosketuksiin. Tänä vuonna lauantaina olimme onnekkaita, sunnuntaina emme enää olleet.

Maisalla oli onnea suuresti. Riekot löytyivät, niille saatiin ylösajo, pudotus ja nouto eli kaikki riistatyön osa-alueet. Ohjaajan suureksi riemuksi tuomarin mielestä tilanne sujui varsin mallikkaasti ja tuloksena oli AVO1 ja menolippu voittajaluokkaan. Maisan menoa katsellessa oli mielikuva hitaasta ja varovasti etenevästä spanielinpennusta enää kaukainen muisto. Aavistuksen vielä kokemattomuus näkyi, jos maastossa ei ollut tarpeeksi hajuja ja silloin Maisa haki tukea ohjaajalta, mutta jatkoi nopeasti työskentelyään. Lauantaina saatiin kaikille osallistuneille koirille riistatilanteet ja tulokset ja niin oli kokeen järjestäjillä leveä hymy onnistuneesta koepäivästä.

Maisa starttasi lauantaina ja Henna ja Pepe ( Beaivvas ) saivat vuoron sunnuntaina. Sunnuntaina löysimme selvästi vähemmän lintuja, mutta Pepe, joka oli ainoa uusi osallistuja sunnuntaille, onnistui pääsemään riekkotilanteeseen. Harmillista oli se, että lintu siivitti hieman liian kaukaa ja Pepe hieman saatteli riekkoa, eivätkä ampujatkaan olleet ihan hereillä. Pepe jäi tällä kertaa ilman tulosta, mutta palkittiin parhaasta yhteistyöstä kannustavien kommenttien kera.




Suunnittelemassaa suuntia.




Tuomari pyövelinä.



 
Aina yhtä iloinen spanieli -Maisa ja riekko.





Pari viikkoa omien kokeiden jälkeen auton keula kääntyi kohti Keski-Suomea ja B-pennut suuntasivat Derby- ja Mestaruus-viikonloppuun. Derby on nuorten tulokkaiden, samana vuonna 2 vuotta täyttävien cockerspanielien kisa ja koekauden täytyy olla koiran ensimmäinen. B-pennut hitaasti kypsyneinä eivät olisi olleet koekunnossa viime vuonna, joten nykyinen ikäraja suosi meitä. Myy olisi ainoana H-pennuista ollut lähellä koekuntoa jo nyt eli 1,5 vuoden iässä, mutta sen kohdalla päätettiin treenata vielä lisää ensi vuotta varten.

Harvoin voi ajatella, että voittajaluokkaan siirtyminen olisi ei-toivottavaa, mutta kieltämättä tällä kertaa ensimmäiseen fasaani- ja peltokokeeseen matkatessa, tuli mieleen, että olisi se avoin luokka ollut niin paljon helpompi aloitus. Mutta sinne mentiin sekaan. Pepe ja Maisa pääsivät perjantaina ennen sunnuntain koetta, tekemään ensimmäiset ylösajonsa fasaanille sekä noutamaan lämpimän linnun.  Molemmat suoriutuivat ylösajoista hyvin ja hakukin saatiin kuosiin pelto-olosuhteissa. Kiitos kanafileiden, Maisa myös nouti fasaaninsa mukisematta.

Hemi, Pepe, Helmi, Maisa, Julius ja Myy
Treeniseuraksi saatiin myös Hemi (Helmenkantaja), joka olikin kasvanut potraksi pojaksi. Hemi huijasi kasvattajatätiä vetämällä ensin ihan överiksi ja näyttämällä täysin kurittomalta ja holtittomalta kakaralta. Kun kierrokset sitten saatiin alas, kysyin Hemin ohjaajalta Heliltä muutamaan kertaan, että vaihdoitko koiran välissä... Koira, jonka kohdalla hetken mietin, että uskaltaako sitä irti päästää, rauhoittui ja keskittyi hetkessä. Hemi teki ihan mukavaa hakua lähellä ohjaajaa, kuunteli ja totteli. Noudossa oli oltava hereillä, mutta ihan mainioita luovutuksia. Hyvä alku! Myyllä tekivät juoksut tuloaan ja Myy olikin melko poissaoleva, mikä sille on hyvin epätavallista.

Lauantaina seurasimme hienoja suorituksia Mestaruus -kokeessa ja valmistauduimme rauhassa sunnuntain koitoksiin.
Maisa tosissaan. Kuva: Ulla-Marja Ruistola
Koemaastot olivat toimivat ja mukavat, mutta olihan se meille pohjoisen koirille ja ohjaajille erilaista sahata peltosarkaa siksak-kuviolla moneen otteeseen. Maisan ensimmäinen ylösajo ei mennyt ihan nappiin. Maisa nosti fasaanin pellon keskellä puskasta ja juoksi linnun perään, lintu pudotettiin ja koira pysähtyi ennen linnulle tuloaan. Kuulin myöhemmin yleisöltä, vaikka itse en tilannetta nähnyt pensaan takaa, että fasaani juoksi Maisan edessä ennen ylösajoa ja siitä linnun siivittäessä eivät jarrut ihan pitäneet vaan koira meni jonkun metrin perään pysähtyen sitten hämmästyneenä muutaman metrin päähän pudotetusta linnusta. Siitä tuomarin luvalla noutoon ja kyselemättä, siipi silmillä, palautus käteen. Siinä meni siis mahdollisuus voittajaykköseen, mutta en vielä suostunut luovuttamaan. Koiran ensimmäinen fasaani ikinä ja pienellä kauneusvirheellä homma toimi silti. Uskoin myös edelleen Maisan osaavan pysähtyä. Hakua ei tarvinnut jatkaa kovin pitkään, kun pellolta kasvillisuuden alta Maisa nosti seuraavan linnun. Pillillä niille sijoilleen, luvalla noutoon ja palautus käteen, taas siipi silmillä. Tässä kohtaa lopetettiin ensimmäinen erä.

Toiseen erään meille jäi n. 10 minuuttia hakuaikaa. Tuossa ajassa ensin yksi ylösajo ojasta, jälleen hienosti paikalleen ja ohjattu nouto syvän ojan yli. Lähes saman tien toinen, kokonaisuudesssaan neljäs, ylösajo, siihen taas hienosti paikallaan ja haavakoksi jääneen linnun nouto. Maisan tulos oli VOI2, 77 pistettä ja Derbyn neljäs sija. En voi olla muuta kuin tyytyväinen koiraan. Maisalla oli vauhtia ja asennetta ja se syöksyi voimalla kasvillisuuden sekaan yllättäen minutkin. Minun pieni ressukkani.
Derbyn osallistujat





Pepe osui arvonnassa toiseen ryhmään, joten harmikseni en päässyt sen koe-eriä seuraamaan. Ilmeisesti Pepellä oli ollut hieman haparointia noudoissa, mutta ylösajot olivat olleet hyviä ja reippaita ja pysähtymiset onnistuneet, joten ihan mahtava suoritus myös siltä ensikertalaiselta. Pepelle AVO2, 62 pistettä ja Derbyn 5. sija. Hyvällä yhteistyöllä tulosta tulee lajissa kuin lajissa.
Hennan ja Pepen ennakkoluulottomuus ja tavoitteellisuus lämmittävät kasvattajatätiä.

Pepe ja Maisa saaliinsa kanssa.
Ensimmäinen kosketus peltokokeisiin oli B-pennuilla positiivinen. Mukavien spanieli-ihmisten seurassa nopeita ja jännittäviä riistatilanteita, hienoja suorituksia koirilta ja ohjaajilta ja tietenkin myös huumorintajuisten cockerien oma-aloitteisia ongelmanratkaisuja, ettei ihan tylsäksi käy. Luulen, että uskallamme toisenkin kerran etelän ihmisten sekaan kokeilemaan onneamme!

Kaiken positiivisen ja mukavan koiraharrastukseen liittyvän lisäksi on myös valitettavasti hieman tummia pilviä Karhurummun yllä yhden H-pennun taistellessa jo nyt nuorella iällä lonkkaterveyden kanssa. Se oli ikävä ja odottamaton käänne, mutta toivotaan, että kevyemmät hoitotoimenpiteet auttavat.