Syksy etenee

 

Lauman kanssa asustelemme nyt iloisesti Keski-Suomessa. Myös Julius on kylässä, koska rikkoutunut häntä aiheuttaa päänvaivaa. Ei tahdo parantua millään. Oli kyllä iso harmi, että koko metsästyskausi ja koekausi meni sen osalta pieleen. Toivottavasti säästyttäisiin ilman amputointia.

Hulda on osoittautunut aidoksi spanieliksi; on kekseliäs, oma-aloitteinen, huumorintajuinen, vilkas, tehokas, hyvän mielen koira. Todennäköisesti pentueen muut pennut ovat Huldaa edellä spanielitaitojen opiskelussa, Hulda on elänyt aika vallattomasti. Koska se on yllättävän itsenäinen, olen oikeastaan rakentanut pelkästään kontaktia sen kanssa. Vähän malttia ja keskittymistä, ja muutaman leikkimielisen tavaran kuljettamisen minulle se on suorittanut. Hulda on onneksi jo sisäsiisti, mikäli sille vain annetaan mahdollisuus käydä ulkona. Hulda on sulattanut myös pentuja karttavan Juliuksen ja ne viihtyvät mainiosti yhdessä. Helmi-mummo puolestaan näyttää tarvittaessa kaapin paikan.

Maisa kävi vielä kerran kokeissa. Minua jäi niin harmittamaan viime syksynä Maisan pelleily mestaruuskokeissa & paukkunoudot ja päätin jo silloin, että koeuraa ei jätetä siihen. Ilmoitin sen Soiniin kokeisiin kahdelle päivälle ja onnistuimme ihan mukavasti. Lauantaina VOI1 86p ja sunnuntaina VOI1 77p. Nyt voi jäädä onnistumisten kautta nauttimaan metsästelystä ja jättää koehommat seuraavalle sukupolvelle. Maisa opetti paljon metsästyskokeista ja tarjosi ikimuistoisia hetkiä neljällä eri koekaudella. Kiitos, Maisa!

Oho...

Minä onneton laiskuri. Pahoittelen onnettoman huonoa päivitystahtia, vaikka uutisiakin olisi toki ollut. Aika kiirettä viimeisen puolen vuoden aikana pitänyt. Kannattaa seurata Instagramin puolella @karhurummunkennel, sillä sinne tulee nykyisin päivitettyä paljon useammin kuulumisia. 

Sellaisena pikaisena katsauksena kevääseen ja kesään... 

Kevättä ohjasi pitkälle isojen muutosten tahti ja Karhurummun kennel palasikin nyt kotimaisemiin Keski-Suomeen vähän pidemmäksi aikaa. Lapissa vierähti todella pitkä aika, 17 vuotta, ja "toinen jalka" sinne edelleen jäi. Spanielilaumakin hieman jakautui, kun arkea elää nyt Julius edelleen tunturimaisemissa ja tyttöset Helmi ja Maisa kasvattelevat fasaaneja Keski-Suomessa. 

Kiireellä sitä lopulta muutettiin, jotta ehdittiin ajoissa Keski-Suomeen ennen pentujen syntymää. Suunnitelmat olivat jo ehtineet muuttua monesta erilaisesta ylitsepääsemättömästä syystä moneen kertaan, mutta kaikkien vaiheiden jälkeen Maisa oli tiineenä Toivon toimesta. 

Hyvin ehdimme ja jäi jopa pari päivää aikaa hengitellä ennen synnytystä. Oli jo etukäteen tiedossa, että on tulossa aika suuri pentue, jopa 8-9 pentua. Synnytys alkoi normaalisti, mutta valitettavasti pysähtyi kesken ja jouduimme auttamaan loput pennut maailmaan eläinlääkärin leikkausavulla. Pentuja oli loppujen lopuksi 8, joista surullisesti yksi oli jo syntyessään enkeli. Onneksi 4 poikaa ja 3 tyttöä saatiin onnellisesti elämän alkuun.

Pennut ovat nyt 6 viikon iässä ja opettelevat koiraksi. Pari päivää sitten tehty pentutesti osoitti pentueen hyvin tasaiseksi. Pennuille on löytynyt ihanat kodit, joista osa on odottanut käsittämättömän pitkän ajan omaa spanieliaan. Kurjalta tuntuu, kun niin moni hyvä koti jäi taaskin ilman. Seuraava pentue on ehkä ajatuksen asteella, mutta kyllä niin paljon asioita täytyy osua kohdalleen, että pieniä spanielivauvoja onnistutaan maailmaan tuomaan.

Tästä pesueesta jää äidin ja mummon seuraksi Hulda, Karhurummun Juurakon Hulda. Luulen, että tulee taas hupaisaa sen kanssa.

On todella ihanaa seurata näiden matkaa metsästyskoiriksi! Rakentelen tällekin pentueelle tänne blogin puolelle oman sivun. Muistakaahan seurata sitä Instagramia! @karhurummunkennel Ajankohtaisia uutisia kannattaa katsella sieltä!

Uuden vuoden alussa

Vuodenvaihteessa aina kuuluu tarkastella mennyttä kautta ja asettaa tavoitteita seuraavalle. Vai kuuluuko? Itsestäni se on ollut viime vuosina motivoivaa, joten ehkä kirjaan kuitenkin jotain ylös. Viimeiset vuodet metsästyskoeharrastuksen tiimoilta ovat olleet aika selkeitä; tavoitteena on ollut Maisan valioituminen ja junnutiimin motivoiminen treenaamaan. Mummokoiran kohdalla on myös ollut tavoite parannella omaa huonoa omaatuntoa, koska en suoriutunut aikanaan viemään sitä tarpeeksi kokeisiin. Välimatkoilla ja työkiireillä voin sitä hieman itselleni puolustella, mutta en silti kokonaan. 

Vuonna 2020 sain hieman helpotettua oloani Helmin koetulosten suhteen. Kypsässä 9 v iässä se kävi vielä nappaamassa VOI1-tuloksen vesilintukokeista. Pitäisikö leikkiä ajatuksella, että se starttaisi vielä vuonna 2021 jossain sopivassa kokeessa? 

Junnutiimi suoriutui hienosti. Jos Helmi onkin eläkeläiskoira, oli perheessä myös nuorta intoa, kun juniori saavutti ensimmäisen metsästyskoetuloksensa itse kouluttamallaan koiralla 14 v iässä. Junnutiimi on kuitenkin kaukana valmiista ja vuodelle 2021 on luvassa paljon treeniä; hikeä ja kyyneleitä, jotta Julius ja nuori ohjaaja etenevät. Tiedän heillä olevan varsin kunnianhimoisia suunnitelmia, mutta ilmaiseksi tarjottimella niitä ei tulla tarjoilemaan. Ykköstulosta he hakevat nyt ensimmäisenä avoimesta luokasta. 

Maisan tärkein tavoite on onnistunut pennuttaminen. Tässä jo seuraillaan juoksujen alkamista ja toivotaankin, että mahdollisimman pian ilmaantuisivat. Kevät menee todennäköisesti vielä harrastusrajoitusten kanssa kotosalla, joten ihan hirveästi toivotaan spanielivauvoja. Sitten kesän ja syksyn aikana opetellaan näyttelyyn, palataan pelastuskoiratreeniin ja käydään vielä syksyllä joku koe. Ihan vain omaksi iloksi. Toivotaan, että jostain näyttelystä se tarvittava H irtoaa.

Haaveissa ja toiveissa on tietenkin myös kasvattien menestyminen ja osittain parempi onni metsästyskokeisiin osallistumisen suhteen. Ja kovasti toivotaan, että kaikki pysyvät terveinä ja toteuttavat tärkeää perheenjäsenen rooliaan omissa perheissään.

Kaamos on väistynyt ja kevät on tulossa. Lunta on hämmästyttävän vähän, mutta uskon tuon korjaantuvan viimeistään huhtikuussa. Silloin, kun jo odottaa paljasta maata.

Palataan toivottavasti pian uutisten kera..