Talvi?

Metsästyskausi isojen lintujen osalta on päättymässä, riekon metsästyshän jatkuu maaliskuulle näillä korkeuksilla. Tosiasiassa meillä metsästys keskittyy juuri näihin syyskuukausiin eli syys-lokakuulle, mutta ehkä tänä vuonna jatketaan vielä vähän marraskuulla. Lunta on tullut ja mennyt nyt jo kahteen otteseen, joten vielä ei lumi haittaa liikkumista. Upeita pakkasaamuja ja -päiviä,joita olisin mielelläni metsässä viettänyt, mutta harmillisesti työt haittaavat vapaa-aikaa. Talvisesonki on pyörähtämässä käyntiin ja marraskuun loppupuoliskolla rytisee.

Suojaväriä kesällä.

Helmin juoksu lokakuussa vähän sotki suunnitelmia; saimme vaihteeksi yhden uroksen (Juri the Houdini) syömään itsensä tarhasta ulos tuhoten sisätiloja ja kaksi muuta (Mosku ja Musti) ottamaan yhteen. Onneksi pahemmalta vältyttiin taas kerran. Positiivista juoksuissa oli kuitenkin se, että nyt pystymme arvioimaan hieman seuraavaa juoksua, joka mitä todennäköisimmin osuu huhti-toukokuulle tai jos onnekkaita olemme, jo maaliskuulle. Se tietää pentuja kesälle, jos kaikki menee hyvin.

Suojaväriä syksyllä ja talvella.

Helmin kanssa on nyt juoksujen jälkeen nosteltu riekkoja ilmaan ilman asetta, ihan takametsissä treenaillen.

Pidän kovasti sen työskentelystä, vaikkakin viimeksi jouduin ottamaan ruman sanan käyttöön, ettei lipeä riekkoparven keskellä. Hassua, miten hyvin tuo lintukoiraosasto tottelee sitä p******ttä. Eikä ole edes treenattu! Helmi pääsi harvinaisen lähelle juoksevaa riekkoa, alle metrin päähän ja siitä jäi vähän arpomaan, kun vihelsin istumaan. Napakka komento tällä rumalla sanalla ja siihen istahti. Oikeaa toimintamallia on siis saatu rakennettua eikä edelleenkään yhtään peräänmenoa tälle syksylle, vaikka tilanteita on ollut ja koira päässyt lämpenemäänkin. Näinköhän se saadaan vielä jostain sählättyä.

Tänä aamuna jahtasimme yhteistuumin kaunista valkoista pupujussia takapihan metsikössä. Näin itse jäniksen koko ajan ja taas malttitreeni mielessä pakotin Helmin hakemaan ja pysymään kuuliaisena vahvalla hajulla. Rapistelimme sen verran menemään, että pupu jallitti Helmin, mutta korvat sain pidettyä koiralla paikallaan. Helmi tapaili jäniksen lähtöpaikalla vahvasti seisontaa, mikä vaikuttaa liittyvän aina siihen riistan paikantamisen ongelmaan. Kun on vahva haju, mutta Helmi ei tiedä, mihin suuntaan mennä, se usein ottaa seisonnan ja pohtii hetken.

Videoita blogia varten odottaa edelleen käsittelyä, mutta ainakin pieni pätkä syksyhakua on tulossa, kunhan lyhyt kärsivällisyyteni riittää videon muokkaamiseen. Samoin lyhyt otos kesän agilitytreeneistä. Lapsi on sekä agilityssä että videoiden käsittelyssä minua taitavampi, ehkä pitäisi antaa hänen tehtäväkseen. Haaveena olisi saada joku ylösajo vielä videolle, mutta en lupaa mitään...

Niin, ja Juri on saanut hirvensä. Pakastin on nyt täynnä. (Kuvan hirvi on muuten vain metsässä tavattu ja juoksee mitä todennäköisimmin edelleen.)

Syksy kääntyy talveksi

Onneksi nyt jo pakastin pullottaa ja voin sanoa, että tämän syksyn metsästykselliset tavoitteet lintukoirien osalta on saavutettu. Olen erittäin tyytyväinen koirien toimintaan sekä Helmin että Siirin osalta. Aina jää varaa parantaa ja kriteeritkin ovat omani eivätkä suinkaan esimerkiksi koesääntöihin kirjoitetut, mutta ainakin tuloksellisia metsästyskoiria molemmat ovat. Lisäksi olen itse sellainen vähän hassu metsästyskoiraharrastaja, joka ei halua metsästää yli oman tarpeen. Meillä on nyt mielestäni ollut jo yltiöpäinen onni saada pakastimeen sen verran lintuja kuin jaksamme itse syödä eikä enempää tarvitse haalia.

Siiri on tänä syksynä ollut ilmiömäinen. Ikää koiralla on nyt 8 vuotta, joten kokemusta on jo lintujen kanssa kertynyt. Tämä näkyy erityisesti metson käsittelyssä. Siiri seisoo tukevasti, mutta etenee tarpeeksi nopeasti, jotta metso ei ehdi pinkoa pakoon. Haavakkometson jäljityksessä Siiri näytti erityisesti taitonsa ja sekin metso päätyi reppuun. Lintuja on myös ollut metsässä todella hyvin. Siiriä ja luontoa on pääosin kiittäminen pakastimen tilanteesta.Välillä on jo ampujalla olleet panokset loppu ja usko mennyt, ettei enää voi olla lintuja ja silti niitä Siiri on lähes lautaselle tarjonnut. Rakas koira!

Helmikin pääsi vihdoin viimein tositoimiin. Olen

Helmi tuo riekkoa "syliin".

nauttinut Helmin kanssa metsässä koko syksyn, sillä kesän hakutreeni on tuottanut tulosta ja koira pysyy sopivalla etäisyydellä ja kuviotakin on havaittavissa ilman jatkuvaa pillitystä. Meillä täällä erämaassa metsästäessä en koe järkeväksi vaatia täysin tarkkaa kuviota. Muutan käsitystäni heti, kun joku minulle perustelee tai näyttää, kuinka näissä maastoissa varmemmin pääsemme linnulle tiukalla kuviolla kuin koiran hajuaistin avulla. Tarkoitan siis sitä, että en antaisi koiran "hakea" vaan vaatisin sen juoksevan siksak-kuviota riistan hajua tai tuulta huomioimatta. Ymmärrän hyvin, että fasaanipellolla näin tehdään. Samoin ymmärrän, että maastosta huolimatta spanieli ei voi hakea liian kaukana, mutta täytyyhän sen antaa tehdä työtään nenänsä avulla tai me saamme marssia tunturia ylösalas kunnes sattumalta viidentenä päivänä osumme linnulle.

Itsekseni hymyilin myös tosiasialle, että Helmin kanssa on oikeastaan tehty lähes 3 vuotta töitä tavoitteena saada jonain päivänä pudotettua sille riekko. Nyt on tuo tavoite saavutettu. Myös mukavaa nähdä, ettei hidas eteneminen ole ollut virhe tämän koiran kohdalla. Helmi hakee tuloksellisesti, pysähtyy hyvin pilliin ja erittäin varmasti laukaukseen. Yhtään peräänmenoa ei onneksi ole tälle syksylle. Noudot ovat varmoja. Ison Siirille pudotetun koppelonkin Helmi nouti reippaasti. Maastossa on kuljettu molemmat koirat mukana, aina toinen hakuvuorossa, joten Helmi on saanut paljon malttitreeniä myös toisen perässä liikkumisessa. Seuraava metsästyksellinen tavoite on saada Helmille metsästyskoetulos, toivottavasti vielä metsälinnulla. Siellähän sitä viimeistään kuulee, miten tämä meidän metsästyshakumme arvioidaan koesääntöjen puitteissa. Treeniä ei kyllä varsinkaan ole varaa lopettaa, ettei sitten jonain päivänä huomaa koiran kuumenneen liikaa ja lähteneen hanskasta... Sen pyrimme kaikin keinoin välttämään.

Odotellaan vuoroamme ja kuunnellaan Jurin hirvenhaukkua.

Juri on kuntoutunut niin, että hirvimetsälle pääsee. Liikkeissään se on kovasti hidastunut, mutta vielä jaksaa. Kotona siitä on tullut ihana papparainen, nautiskelee hellyydestä ja rapsutuksista ihan eri tavalla kuin nuorempana. Jurilla tosin on kokoa sen verran, että tuppaa olemaan keittiössä tiellä enemmän kuin pieni spanieli, joka makaa jaloissa.

                         

Kaikki viisi koiraa eivät ole tänä syksynä päässeet yhteisille retkille, mutta onneksi neljä viidestä tulee vielä toistaiseksi toimeen keskenään. Välillä menevät tosin tehtävät sekaisin, kun Siiri seisoo hirveä ja Musti ja Mosku ajelevat lintuja taivaalle. Liikkuvia osia riittää.

Lumi, pakkanen ja upeat revontulet ovat tällä viikolla ilahduttaneet täällä hirvenmetsästäjiä. Hirvi vielä Jurilta puuttuu, muuten tavoitteet on saavutettu. Kunhan Helmin juoksu hellittää, sen kanssa etsitään vielä lintuja ennen paksua lumipeitettä ja jos oikein hyvä tilanne tulisi, mahtuu sinne pakkaseen vielä ehkä yksi pieni riekko. Pääasia olisi päästä vielä tekemään muutama ylösajo ennen lunta ja oikeaa talvea. On tämä Lapin syksykin niin kovin lyhyt ja nopeasti ohitse.