Aurinko sen tekee. Luonnon kokonaisvaltaista heräämistä pakkanen vielä hillitsee, mutta raikkaat, valoisat kevättalven päivät saavat minut liikkeelle. Syksyn pimeydessä kadonnut toimintatarmo on palannut ja vähitellen kesällekin on saatu suunnitelmia etenemään. Pentutapaamisen suunnittelu on aloitettu, ilmoittauduttu itsekin koulutukseen ja huomattu myöskin, että olen itse jäänyt kerrassaan nerokkaan suunnitelman onnettomaksi uhriksi. Siitä kerron lisää kevään mittaan. Tiedän, että teitäkin huvittaa... Suunnitelmaan liittyy eräs spanieliharrastaja/kasvattaja ja tyttäreni...
Voi, kuinka olemme nauttineet lähituntureista. Joinakin päivinä, kuten eilen, oli laitettava vähän takkiakin spanieleille päälle, mutta se ei vauhtia hidasta. Helmin energiataso on niin korkea, että se ei takkia oikeastaan tarvitse kuin mahdollisilla evästauoilla, mutta Maisan perusliike on sen verran rauhallisempaa, että takki on tarpeen, jos pakkanen tuntuu. Siiri jää pakkasella kotiin, koska se vanhemmiten tuntuu inhoavan kylmää eikä myöskään liiku tarpeeksi pitääkseen itsensä lämpimänä.
Tänä keväänä on ollut ihanaa seurata jännityksellä, kuinka monelle kasvattajalle on syntynyt ihania pieniä spanielienalkuja! Haikeansuloista ja vapauttavaa, että meillä oli nyt ainakin yksi vuosi välissä, ettei omia pentuja ole vielä edes suunnitteilla. Ja samalla vähän tylsää...
