Positiivisia metsästysspanieleita ja harrastajia?

Välillä tulee päiviä, jolloin luonto ympärillä heittää silmille kiitollisuuden siitä, että saa asua tällaisessa paikassa. Arki on arkea missä tahansa, mutta joinakin päivinä on enemmän hereillä. Eilen oli sellainen päivä. Harmaa ja hämärä sydäntalvi on väistynyt ja kääntymässä kevääksi.

Aurinkoinen ympäristö sai ottamaan kameran esiin tarkoituksena ottaa muutamia iloisia spanielikuvia muistuttamaan, että spanieliharrastus ja spanielien metsästyskoulutus ei suinkaan ole väkivaltaista ja ikävää. Hmmm.... Epäonnistuin melko vahvasti.


 
Maisa on perusilmeeltään niin spanieli, että iloisen ilmeen ikuistaminen valokuvaan onnistuu varmasti kerran tuhannesta.

Lisäksi törmäsin meille ihan uuteen ongelmaan, korvien liimautumiseen yhteen leuan alla. Helmillähän on todella lyhyet ja näppärät korvat, mutta Maisalla jo reilusti pidemmät ja ne näköjään jäävät helposti lumesta kiinni toisiinsa.
Onneksi saimme ne myös irti. Hih.


Entäs sitten tämä positiivisuus metsästysharrastuksessa ja somekäyttäytyminen?


Mietin jonkin aikaa, haluanko edes viitata viime aikoina mediassa esiintyneeseen "kohuvideoon" spanielikoulutuksesta. Niin kuin usein "mediakohussa", tässäkin tapauksessa lähti homma täysin lapasesta ja itse asia unohtui.

Joitakin kyselyjä on minullekin tullut videon tiimoilta. En hyväksy väkivaltaa spanielin metsästyskoulutuksessa enkä sitä itse käytä. Piste. En usko, että väkivallalla metsästyskoira koskaan antaa täyttä panostaan työssään. Päinvastoin. Pohjana yhteistyölle on molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus. Ihan kuten missä tahansa yhteistyössä.

Silti minä mieleni pahoitin. Itse videon sisältöä en lähde analysoimaan, koska en tiedä siitä tarpeeksi. Sellaisenaan koiran käsittely ei näyttänyt ollenkaan asialliselta, enemmänkin surulliselta. Pahoitin mieleni kuitenkin erityisesti siitä, että someraivo johti lynkkausmielialaan, tappouhkauksiin ym. Yleistämiseltä ei selvästikään vältytty; vahinkoa koitui kaikille metsästysspanieliharrastajille, ellei jopa kaikille metsästyskoiraharrastajille. Varsinkin, jos uskallat tunnustaa harrastaneesi jo pitkään. Saatat siis olla "kivikautisten menetelmien" kannattaja. Omalla kohdallani olen seurannut monen metsästyskoirarodun koulutusta ja kohtelua niin kauan kuin muistan eli 80-luvulta, alkaen ajokoirista, jatkuen seisojiin, pystykorviin ja spanieleihin. Paljon on muuttunut; tieto ja ymmärrys on yleisesti lisääntynyt ja koulutustaso parantunut. Erityisesti koirien metsästyskauden ulkopuolinen elämä on merkittävästi kohentunut. Silti uskon, että suurin osa jo näistä "muinaisista" koiraharrastajista ymmärsi, ettei silmitön ja/tai epäjohdonmukainen väkivalta johda toivottuun lopputulokseen. Muistan erään vanhan tyylin seisojakouluttajan joskus todenneen sen aikaisesta rankaisusta, että "koiran täytyy luulla, että nyt siltä lähtee henki, vaikka siihen ei itse asiassa edes kosketa". Kaikki vanha ei ole pahaa ja väkivaltaista, aivan kuten kaikki uusikaan ei ole ainoa totuus. Hienoa silti, että koulutusmenetelmät ovat menneet suuresti eteenpäin!

Pahoitin mieleni myös tavasta, jolla asiaa lähdettiin hoitamaan somen kautta. Siitä, että joku ottaa itselleen oikeuden pitää itsensä ja oman henkilöllisyytensä omissa käsissään ja omavaltaisesti heittää muut, sekä syyttömät että mahdolliset syylliset, "susille" somessa. Tämä tuntuu nykyaikana olevan ihan tavallinen toimintatapa, josta valitettavasti oma perheenikin kärsi täysin eri yhteydessä lähes kahden vuoden ajan. Olisiko ollut muita keinoja? On todella pelottavaa, miten vahvoja tulkintoja ja totuuksia somemateriaalista leviää ja levitetään ja millä vauhdilla. Asiasta riippumatta somevihan kohteeksi joutuvalle seuraukset voivat olla kohtuuttomat.

Mitä sitten seuraavaksi?
Helmi, Maisa, Siiri ja kumppanit toivottavat kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi seuraamaan meidän metsästystreenejämme. Me uskomme, että positiivisuudella ja avoimuudella tästäkin selvitään. Toivottavasti keskustelu koulutusmenetelmistä herää rakentavana ja ei johda jo ennestään pienen harrastajajoukon jakautumiseen. Toivon myös, ettei kohusta koituisi enempää harmia täysin syyttömille tahoille. Itsekin pysyn mieluusti kokonaan erossa videokohusta tämän kirjoituksen jälkeen, koska mielestäni meidän tavallisten spanieliharrastajien ei olisi pitänyt joutuakaan tilanteeseen, jossa on tavallaan puolustauduttava yleistä paheksuntaa vastaan.

Onneksi meillä on muuta ajateltavaa koiraosastolla! Meillä jännitetään seuraavaksi ultraa, johon Helmin kanssa suunnataan parin viikon päästä. Yhtään ei uskalla arvailla, onko pentuja tulossa... Hui...

 

Kevättä rinnassa

Helmikuuta eletään, mutta keväisissä ajatuksissa. Blogi on nukkunut talviunta ja talvi onkin ollut pitkä, pimeä ja työntäyteinen. Nyt nopeasti valoistuvat aamut piristävät ja ovat saaneet koiralaumalle kevättä rintaan. Ja ihan mahtavaa, ainakin kylän koirien mielestä, Helmi ja Maisa ovat molemmat juoksussa.

Helmi yllätti ja aloitti juoksunsa melkein 2 kk etuajassa. Liekö syynä leuto talvi, kaamoksen jälkeen herännyt aurinko vai sattuma, mutta niin kuitenkin kävi. Yllättäen alkanut juoksu sai myös pentuhaaveisiin lisävauhtia. Urosvalintaa täytyi säätää puuttuvien terveystarkastusten takia, mutta asioilla on taipumus järjestyä parhain päin. Saatoin tammikuussa iloita ääneen kollegoille, kuinka helppoa oli olla työreissulla ilman astutuksia ja kuinka kävikään... Pari viikkoa näistä lausahduksista olin TAAS päätynyt työmatkalle koiran kanssa.

Tällä kertaa lennettiin. Helmi on onneksi tyytyväinen matkustaja. Kentällä lastaaja kävi erikseen kertomassa, ettei ollut nähnyt näin rauhallista matkustajaa ehkä koskaan aikaisemmin. Hyvin tyytyväisenä ja rauhallisena Helmi matkustikin.

Hotellielämä ei tuottanut sekään hankaluuksia, vaikka asuimme aivan Helsingin keskustassa. Joskus olen miettinyt, kuinka meillä mahtaisivat hihnalenkit kaupungin keskustassa sujua. Ei tarvitse enää arvailla: Helmi oli sielläkin kuin kotonaan. Helsingin säästä emme kyllä pitäneet kumpikaan.

Helmi näyttää mallia, kuinka rentoudutaan.

Entäs se tärkein asia... Helmi on tosiaan omanlaisensa astutuspuuhissa. Ihan kerralla ei maaliin päästy, mutta ns. Helmi-tyyliin kahdesti. Viimeksi se riitti mainiosti, joten peukut ja varpaat pystyyn, että onnestaa ja huhtikuun alussa meillä olisi koiravauvoja!

Toivotun pentueen isänä on mitä hurmaavin herrasmies Ringo.
Ringosta ( Meryl Black Ring-Ouzel) lisää pentusivulla.  Uskon vahvasti, että onnistuessaan tästä yhdistelmästä olisi luvassa energisiä, riistaviettisiä ja rakastettavia metsästys- ja harrastuskavereita, jotka osaavat myös rentoutua. Toivotaan parasta!

Meryl Black Ring-Ouzel, "Ringo"