 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Toivo, Hulda ja Kurko Soinin kokeissa (Kuva Henna Kyllönen) |
... ja tulihan sitä syksyn mittaan pari käyttövaliotakin. Tämän syksyn tulokset ovat menneet huimasti yli odotusten.
Koekausi alkoi meillä peltopyykokeesta syyskuun alussa, johon osallistui Julius. Julius onnistui siinä kokeessa hienosti ja saavutti VOI1 -tuloksen omistajansa kanssa. Syyskuun lopussa koeponnistettiin omat koemaastot Vahangalla ja niissä kokeissa Juliuksen lisäksi starttasi kaksi karhurumpulaista, Kurko ja Roope.
Pojat suoriutuivat ensimmäisistä starteistaan ihan mallikkaasti. Roope on vahva liikkuja ja melkoinen metsästäjä, jolla riista ei kyllä jää maastoon, mutta ehkä vielä jarrut vaatisivat parempaa asennusta. Kuitenkaan se ei ole pois hallinnasta ja niinpä tuloksia lauantaille AVO3 ja sunnuntaille AVO2. Kurko ohjaajansa kanssa saavutti samat tulokset AVO3 ja AVO2, kauniilla haulla, noudoissa vähän haparoiden ja sai hieman treenattavaa kotiläksyksi ennen Soinin koetta lokakuussa. Julius sortui pieniin virheisiin molempina päivinä eli vielä jäätiin odottamaan viimeistä VOI1-tulosta. Maastot toimivat hyvin ja toivottavasti koetoiminnalle saadaan jatkoa taas ensi syksynä.
Soinin kokeisiin lähtivät Julius, Pepe, Kurko, Hulda ja Toivo ja vielä 3 Pepen pentua, joten koiraperhe oli sielläkin hyvin edustettuna. Soinin lauantaipäivä oli Toivon juhlaa, ja upeasti onnistui myös poika Kurko. Toivo sai kasaan KVA - SPME -tulokset upealla 90 p ykkösellä ja Kurko pokkasi menolipun voittajaluokkaan hienolla AVO1 87p tuloksella.
Pepe suoritti tasaisesti molemmille päiville VOI3 ja VOI2. Pepen parhautta on metsästyksellisyys ja todella hieno haku, se vain ei osaa pysähtyä ylösajoon. Mutta hyvä metsästyskoira se silti on, ja omistajansa kanssa upea pari. Ja onhan Pepe onnistumut tänä vuonna toisessa lajissaan ja voittanut agilityssä SM-joukkuekultaa.
Julius epäonnistui noudossa lauantaina ja ohjaaja oli jo melkein epätoivoinen. Sunnuntaina oli kuitenkin uusi päivä ja silloin myös Julius nappasi viimeisen VOI1-tuloksensa. Yhtenä viikonloppuna saimme siis kaksi käyttövaliota! Kurko jatkoi sunnuntaina voittajaluokassa kolmostuloksella, hienoa sekin.
Hulda aloitti koeuransa Soinissa kahdella AVO2 -tuloksella. Yritän olla paasaamatta niiden kakkosten ja kolmosten tärkeydestä, mutta en ihan malta. Välillä metsästyskokeissa ohjaajilla on niin paljon kunnianhimoa, että mikään muu kuin ykköstulos ei tunnu miltään. Silti mikä tahansa hyväksytty koetulos on kuitenkin hyvä saavutus. Koira on silloin toimiva metsästyskoira, vaikka ei välttämättä täydellinen. Itse olin Huldan AVO2-tuloksista todella iloinen, vaikka vähän virheitä sattuikin. Lauantaina nouto vähän epäonnistui ja sunnuntaina koetilanteet olivat vain kokemattomalle koiralle vielä liikaa. Siitä huolimatta onnistuimme saamaan tulokset molempina päivinä ja saimme ennen kaikkea todella tärkeää oppia.
Mestaruus ja Derby -viikonloppuun Ruovedellä lähdimme useamman koiran joukolla. Mestaruuteen osallistui Toivo, Julius ja Maisa, Derbyyn Kurko ja Hulda. Mestaruudessa Julius livahti paukkunoutoon, Maisa sähläsi viimeisen ylimääräisen lintutilanteen, mutta Toivo Juhon kanssa onnistui hienosti ja nappasi vuoden 2023 Cockerimestaruuden, onnea!
Sunnuntain Derbyssä Kurko teki mukavaa työtä erällä. Hulda onnistui kauniisti omassa riistatyössään ja olimme Derbyn neljän parhaan joukossa vielä loppumetreille. Noudon hukkaantuminen pudotti Kurkoa sijoituksissa alaspäin sijalle 8., mutta Hulda kulki isänsä jalanjälkiä ja voitti Derbyn 2023, tulos AVO1 86 p ja ensi syksynä Huldakin kilpailee voittajaluokassa.
Huldan tarvitsee myös todellakin opetella vähän ryhmässä ja ihmisjoukoissa kulkemista. Melko metsäläisiä olimme koepäivänä. :D
Mikä fiilis?
Vieläkin tuntuu vähän epätodelliselta ajatella näitä tämän syksyn saavutuksia. Nöyriä ja iloisia olemme. Onnellinen todellakin saa olla tuloksista. Mitään syytä kuvitella liikoja ei todellakaan ole, koirat pitävät varmasti jalat maan pinnalla. Koirat eivät myöskään ole todellakaan täydellisiä, mutta onneksi niissä on paljon hyvää. Lisäksi ne toistaiseksi ovat terveitä ja hyväkuntoisia, mikä kuitenkin on niin tärkeää.
Tuntuuhan se hienolta, että kasvatit ovat onnistuneet metsästyskokeissa, mutta cockerien kasvatus aiheuttaa nykyisin yhä enemmän ja enemmän päänvaivaa. Huldan sisarusten selkätulokset eivät ole olleet sitä, mitä toivottaisiin, eivätkä polvetkaan kaikilla pennuilla ole ihan priimaa. Hetki hetkeltä tulee vaikeammaksi miettiä mahdollisia seuraavia pentueita, koska tuntuu, että cockerien terveystilanne huononee koko ajan, mitä enemmän niitä tutkitaan. Tutkimattomuus ei myöskään tietenkään ole vaihtoehto. Omat mielipiteenikään eivät ole vielä ollenkaan selkiytyneet.
Paljon on avoimia kysymyksiä, tietoa ei esim. selkäongelmista ole vielä ollenkaan tarpeeksi. Jokainen kasvattaja joutuu tekemään kompromisseja ja valitsemaan, mikä on tärkeintä. Minä mietin tällä hetkellä juuri sitä. Mitkä asiat ovat minulle ehdottomia, missä uskallan ottaa riskin. Siinä vaiheessa, jos metsästysominaisuudet ja luonne eivät enää olekaan jalostusvalintojen kärkipäässä enkä mahdollisesti löydä yksilöitä, jotka ovat haluamani tasoisia metsästyskoiria ja joiden terveys on riittävällä tasolla jalostukseen, joutuu miettimään cockerien kasvatuksen tulevaisuutta omalla kohdalla vakavasti.
Toivon kovasti, että tulevana talvena onnistuisi seuraava pentue eikä suunniteltujen vanhempien terveydessä ilmenisi mitään estettä sille. Monimutkaista on.
