Vuodenvaihteessa aina kuuluu tarkastella mennyttä kautta ja asettaa tavoitteita seuraavalle. Vai kuuluuko? Itsestäni se on ollut viime vuosina motivoivaa, joten ehkä kirjaan kuitenkin jotain ylös. Viimeiset vuodet metsästyskoeharrastuksen tiimoilta ovat olleet aika selkeitä; tavoitteena on ollut Maisan valioituminen ja junnutiimin motivoiminen treenaamaan. Mummokoiran kohdalla on myös ollut tavoite parannella omaa huonoa omaatuntoa, koska en suoriutunut aikanaan viemään sitä tarpeeksi kokeisiin. Välimatkoilla ja työkiireillä voin sitä hieman itselleni puolustella, mutta en silti kokonaan.
Vuonna 2020 sain hieman helpotettua oloani Helmin koetulosten suhteen. Kypsässä 9 v iässä se kävi vielä nappaamassa VOI1-tuloksen vesilintukokeista. Pitäisikö leikkiä ajatuksella, että se starttaisi vielä vuonna 2021 jossain sopivassa kokeessa?
Junnutiimi suoriutui hienosti. Jos Helmi onkin eläkeläiskoira, oli perheessä myös nuorta intoa, kun juniori saavutti ensimmäisen metsästyskoetuloksensa itse kouluttamallaan koiralla 14 v iässä. Junnutiimi on kuitenkin kaukana valmiista ja vuodelle 2021 on luvassa paljon treeniä; hikeä ja kyyneleitä, jotta Julius ja nuori ohjaaja etenevät. Tiedän heillä olevan varsin kunnianhimoisia suunnitelmia, mutta ilmaiseksi tarjottimella niitä ei tulla tarjoilemaan. Ykköstulosta he hakevat nyt ensimmäisenä avoimesta luokasta.
Maisan tärkein tavoite on onnistunut pennuttaminen. Tässä jo seuraillaan juoksujen alkamista ja toivotaankin, että mahdollisimman pian ilmaantuisivat. Kevät menee todennäköisesti vielä harrastusrajoitusten kanssa kotosalla, joten ihan hirveästi toivotaan spanielivauvoja. Sitten kesän ja syksyn aikana opetellaan näyttelyyn, palataan pelastuskoiratreeniin ja käydään vielä syksyllä joku koe. Ihan vain omaksi iloksi. Toivotaan, että jostain näyttelystä se tarvittava H irtoaa.
Haaveissa ja toiveissa on tietenkin myös kasvattien menestyminen ja osittain parempi onni metsästyskokeisiin osallistumisen suhteen. Ja kovasti toivotaan, että kaikki pysyvät terveinä ja toteuttavat tärkeää perheenjäsenen rooliaan omissa perheissään.
Kaamos on väistynyt ja kevät on tulossa. Lunta on hämmästyttävän vähän, mutta uskon tuon korjaantuvan viimeistään huhtikuussa. Silloin, kun jo odottaa paljasta maata.
Palataan toivottavasti pian uutisten kera..
