Mikä koira ja mikä lapsi

Kävimme tyttären ja Helmin kanssa oikealla agilitykentällä ensimmäistä kertaa lähes kahteen vuoteen. Alkeiskurssilla olin itse syksyllä 2012 ja sen jälkeen tytär on Helmin kanssa leikkinyt koirapuistossa olevilla esteillä sekä rakentanut välillä kotona omia hyppyesteitä. Minä en lajista tiedä kovin paljon, mutta oli ihanaa katsoa, kuinka yhteistyö rakentuu pienen ihmisen ja pienen koiran välille. Helmi oli vähän hämmentynyt matalalla lentävistä rastaista, kentän hajuista sekä siitä, kumman mukana pitäisi olla; minun vai lapsen, mutta kokonaisuudessaan olin suunnattoman ylpeä sekä tytöstä että koirasta. Vähän kuviakin tuli puhelimella napattua.

Tekemisen iloa!!!!

Puomilla.

Kepit lähes ensimmäistä kertaa. Helmi kysyy, että mitä meinaat?

Sieltä mennään.

Ja jatketaan.

Yhdessä mennään. Rakkaat.

Hei me lennetään!

Putkessa.

Vauhdilla ulos...

...ja ohi hypystä. :)

Kohti seuraavaa estettä eli...

...putkeen!

Lentävä koira.

Lisää tunteja vuorokauteen....

Eihän kesällä pitänyt olla kiire vaan piti olla aikaa treenata rauhassa. Niinpä. Aika ei tahdo millään riittää töihin, lenkkeilyyn, siivoukseen, ruuanlaittoon, pihatöihin tai siihen koirien treenaamiseen. Jo pari viikkoa olen suunnitellut sellaista pidempää lenkkiä, jonka yhteyteen Helmille intensiivistä hakutreeniä, mutta jostain syystä en ole kertakaikkiaan ehtinyt. Treenit ovat olleet melko lyhyitä, mutta silti olen pyrkinyt tekemään joka päivä jotain. Vaikka se olisi sitten vain 10 minuutin pikainen nouto tai tottelevaisuusharjoitus. Hakua on treenattu pari kertaa viikossa, mutta sitäkin vain lyhyen aikaa kerrallaan. Välillä on täytynyt valita treeni tai lenkki. Tänään valittiin lenkki, yhdessä Siirin ja Helmin kanssa.

 Helmi ja Siiri eivät tosiaan joka päivä hihnassa tallustele, saati sitten yhteisessä hihnassa, mutta tänään en halunnut ottaa riskiä minkään hallitsemattoman toiminnan suhteen. Mentiin siis suurin osa lenkistä ihan sulassa sovussa kytkettynä.

Pitkospuilla pysähdyttiin poseeraamaan. Koirakaverit tosin mielummin olisivat jahdanneet toisiaan kuin pönöttäneet kuvassa.

Juhannusta ei juhlittu jo ihan tästäkin syystä. Juhannusaaton satoi räntää ja jopa lunta. Tunturien huiput hohtivat valkoisena jonkin aikaa, mutta onneksi vain hetkellisesti. Hieman alkoi pelottaa linnunpoikasten osalta, toivottavasti selviävät kylmyydestä. Nyt onneksi on jo lämpimämpää.

Muista koirista sen verran, että Mosku ja Juri aiheuttavat edelleen harmaita hiuksia äristessään tarhan kaksinkertaisen verkon läpi. Mosku on pääpukari ja välillä onnistuu haastamaan vanhankin. Onneksi eivät suurta vahinkoa saa aikaiseksi verkon läpi, kuonoissa vain välillä naarmuja.

Vesityön treenit olisi myös mukavaa saada vähitellen käyntiin. Kunhan nyt ensin saisin lisää niitä tunteja vuorokauteen.

Kesäkuun ensimmäinen päivä

Eilen taas nautin asuinpaikastani ja sen tuomista mausteista tähän koiraharrastukseen, kun ajoin yhteensä 520 km Helmin virallisen polvi- ja silmätarkastuksen takia. Koira osoittautui terveeksi, joten ei sitten kuitenkaan harmittanut, vaikka kilometrejä tulikin. Päivitin Helmin sivulle kaikki terveystarkastukset: lonkat A/A, terveet kyynärät, polvet ja silmät. Tämä oli viimeinen varmistus sille, että Helmin kohdalla vakavasti suunnitellaan koiravauvoja talvelle/keväälle 2015.

Ja miksi niin? Siksi, että Helmi on ominaisuuksiltaan sellainen koira, etten olisi itse voinut kuvitellakaan saavani parempaa koiraa. Helmi on miellyttämisenhaluinen, mutta osaa myös itse ratkoa ongelmia eikä tukeudu liikaa ohjaajaan. Helmi tekee täysillä, kun se tietää, mitä sen halutaan tekevän. Sille on parasta yhdessä tekeminen. Oikeastaan on sama, mitä tehdään, kunhan tehdään yhdessä. Metsästyskoirana sillä on vahva riistavietti, mutta toistaiseksi se on pysynyt lapasessa siitä huolimatta. Lisäksi on ihanaa, että Helmi ei stressaa kotona, vaikka joku päivä ei lenkille mentäisikään. Kun minä makaan sohvalla, koirakin makaa. Edelleen meillä on monta asiaa, joita harjoitellaan, mutta uskon vakaasti, että kunhan löydän oikeat tavat treenata, Helmi kyllä oppii. Lisäksi Helmi on siis terve ainakin perinnöllisten sairauksien osalta ja rakenteeltaan hyvä. Raajat ovat suorat ja liikkeiltään koira on lähes räjähtävän nopea.

Hakuharjoituksia on tehty nyt päivänä muutamana koulutusleirin innoittamana. Aiemmin kuljin itse spanielin haulle liian nopeasti ja liian eteenpäin pyrkivästi. Nyt, kädestä pitäen ohjattuna, olen muuttanut omaa etenemistäni ja käsittämätöntä, miten äkkiä Helmi on tajunnut muuttaa omaa kuviotaan. Edelleen se silloin tällöin kääntää luovista enemmän eteen kuin sivulle, mutta seuraa minun liikkeitäni todella tarkasti.

Tähän aikaan vuodesta täytyy olla todella tarkkana, missä hakua harjoittelee, ettemme osu lintujen pesille. Tapasimme viime viikolla tunturissa riekkopariskuntia sekä yksinäisen kiirunan ja siltä vaikuttaa, että pesäpuuhat ovat käynnissä. Kiirunaparan puolisosta taisi olla jäljellä enää kasa höyheniä. Lintu oli todella kesy ja vielä ihan valkoinen, joten se on varmasti petolinnuille helppo saalis. Kiirunan kanssa Helmi sai harjoitella pari "varman päälle" ylösajoa ja rauhallisesti hoitui. Nyt on sen suhteen maltettava mielensä ja keskityttävä jonkin aikaa ihan peruskoulutukseen.