Kesäkuun ensimmäinen päivä

Eilen taas nautin asuinpaikastani ja sen tuomista mausteista tähän koiraharrastukseen, kun ajoin yhteensä 520 km Helmin virallisen polvi- ja silmätarkastuksen takia. Koira osoittautui terveeksi, joten ei sitten kuitenkaan harmittanut, vaikka kilometrejä tulikin. Päivitin Helmin sivulle kaikki terveystarkastukset: lonkat A/A, terveet kyynärät, polvet ja silmät. Tämä oli viimeinen varmistus sille, että Helmin kohdalla vakavasti suunnitellaan koiravauvoja talvelle/keväälle 2015.

Ja miksi niin? Siksi, että Helmi on ominaisuuksiltaan sellainen koira, etten olisi itse voinut kuvitellakaan saavani parempaa koiraa. Helmi on miellyttämisenhaluinen, mutta osaa myös itse ratkoa ongelmia eikä tukeudu liikaa ohjaajaan. Helmi tekee täysillä, kun se tietää, mitä sen halutaan tekevän. Sille on parasta yhdessä tekeminen. Oikeastaan on sama, mitä tehdään, kunhan tehdään yhdessä. Metsästyskoirana sillä on vahva riistavietti, mutta toistaiseksi se on pysynyt lapasessa siitä huolimatta. Lisäksi on ihanaa, että Helmi ei stressaa kotona, vaikka joku päivä ei lenkille mentäisikään. Kun minä makaan sohvalla, koirakin makaa. Edelleen meillä on monta asiaa, joita harjoitellaan, mutta uskon vakaasti, että kunhan löydän oikeat tavat treenata, Helmi kyllä oppii. Lisäksi Helmi on siis terve ainakin perinnöllisten sairauksien osalta ja rakenteeltaan hyvä. Raajat ovat suorat ja liikkeiltään koira on lähes räjähtävän nopea.

Hakuharjoituksia on tehty nyt päivänä muutamana koulutusleirin innoittamana. Aiemmin kuljin itse spanielin haulle liian nopeasti ja liian eteenpäin pyrkivästi. Nyt, kädestä pitäen ohjattuna, olen muuttanut omaa etenemistäni ja käsittämätöntä, miten äkkiä Helmi on tajunnut muuttaa omaa kuviotaan. Edelleen se silloin tällöin kääntää luovista enemmän eteen kuin sivulle, mutta seuraa minun liikkeitäni todella tarkasti.

Tähän aikaan vuodesta täytyy olla todella tarkkana, missä hakua harjoittelee, ettemme osu lintujen pesille. Tapasimme viime viikolla tunturissa riekkopariskuntia sekä yksinäisen kiirunan ja siltä vaikuttaa, että pesäpuuhat ovat käynnissä. Kiirunaparan puolisosta taisi olla jäljellä enää kasa höyheniä. Lintu oli todella kesy ja vielä ihan valkoinen, joten se on varmasti petolinnuille helppo saalis. Kiirunan kanssa Helmi sai harjoitella pari "varman päälle" ylösajoa ja rauhallisesti hoitui. Nyt on sen suhteen maltettava mielensä ja keskityttävä jonkin aikaa ihan peruskoulutukseen.