Talvi?

Metsästyskausi isojen lintujen osalta on päättymässä, riekon metsästyshän jatkuu maaliskuulle näillä korkeuksilla. Tosiasiassa meillä metsästys keskittyy juuri näihin syyskuukausiin eli syys-lokakuulle, mutta ehkä tänä vuonna jatketaan vielä vähän marraskuulla. Lunta on tullut ja mennyt nyt jo kahteen otteseen, joten vielä ei lumi haittaa liikkumista. Upeita pakkasaamuja ja -päiviä,joita olisin mielelläni metsässä viettänyt, mutta harmillisesti työt haittaavat vapaa-aikaa. Talvisesonki on pyörähtämässä käyntiin ja marraskuun loppupuoliskolla rytisee.

Suojaväriä kesällä.

Helmin juoksu lokakuussa vähän sotki suunnitelmia; saimme vaihteeksi yhden uroksen (Juri the Houdini) syömään itsensä tarhasta ulos tuhoten sisätiloja ja kaksi muuta (Mosku ja Musti) ottamaan yhteen. Onneksi pahemmalta vältyttiin taas kerran. Positiivista juoksuissa oli kuitenkin se, että nyt pystymme arvioimaan hieman seuraavaa juoksua, joka mitä todennäköisimmin osuu huhti-toukokuulle tai jos onnekkaita olemme, jo maaliskuulle. Se tietää pentuja kesälle, jos kaikki menee hyvin.

Suojaväriä syksyllä ja talvella.

Helmin kanssa on nyt juoksujen jälkeen nosteltu riekkoja ilmaan ilman asetta, ihan takametsissä treenaillen.

Pidän kovasti sen työskentelystä, vaikkakin viimeksi jouduin ottamaan ruman sanan käyttöön, ettei lipeä riekkoparven keskellä. Hassua, miten hyvin tuo lintukoiraosasto tottelee sitä p******ttä. Eikä ole edes treenattu! Helmi pääsi harvinaisen lähelle juoksevaa riekkoa, alle metrin päähän ja siitä jäi vähän arpomaan, kun vihelsin istumaan. Napakka komento tällä rumalla sanalla ja siihen istahti. Oikeaa toimintamallia on siis saatu rakennettua eikä edelleenkään yhtään peräänmenoa tälle syksylle, vaikka tilanteita on ollut ja koira päässyt lämpenemäänkin. Näinköhän se saadaan vielä jostain sählättyä.

Tänä aamuna jahtasimme yhteistuumin kaunista valkoista pupujussia takapihan metsikössä. Näin itse jäniksen koko ajan ja taas malttitreeni mielessä pakotin Helmin hakemaan ja pysymään kuuliaisena vahvalla hajulla. Rapistelimme sen verran menemään, että pupu jallitti Helmin, mutta korvat sain pidettyä koiralla paikallaan. Helmi tapaili jäniksen lähtöpaikalla vahvasti seisontaa, mikä vaikuttaa liittyvän aina siihen riistan paikantamisen ongelmaan. Kun on vahva haju, mutta Helmi ei tiedä, mihin suuntaan mennä, se usein ottaa seisonnan ja pohtii hetken.

Videoita blogia varten odottaa edelleen käsittelyä, mutta ainakin pieni pätkä syksyhakua on tulossa, kunhan lyhyt kärsivällisyyteni riittää videon muokkaamiseen. Samoin lyhyt otos kesän agilitytreeneistä. Lapsi on sekä agilityssä että videoiden käsittelyssä minua taitavampi, ehkä pitäisi antaa hänen tehtäväkseen. Haaveena olisi saada joku ylösajo vielä videolle, mutta en lupaa mitään...

Niin, ja Juri on saanut hirvensä. Pakastin on nyt täynnä. (Kuvan hirvi on muuten vain metsässä tavattu ja juoksee mitä todennäköisimmin edelleen.)