Se ui!

Kesäloma Keski-Suomessa vilahti nopeasti ohitse. Koko kuuden koiran lauma vietti pari viikkoa metsä- ja järvimaisemissa. Kaikki koirat, etenkin pystykorvat, nauttivat lomasta ja uinnista. Koko lauman kuvaaminen ei välttämättä ole kovin helppoa, mutta osui sentään yhteen kuvaan koko joukko!                                                              

Maisa oppi uimaan helposti ja harjoitteli myös veneessä matkustamista. Ensimmäiset noudot tehtiin ihan huomaamatta niin maalta kuin vedestäkin.

 Maisa on kyllä niin spanieli. Helmi on aina valmiina tekemään ihan mitä tahansa ja tarttuu toimeen, Maisa pohdiskelee ja arvioi tilanteita hyvin eri tavalla. Uskon, että ne ns. cockerisäännöt tulevat varsin tutuiksi Maisan kanssa. Toki Helmikin on nopealiikkeinen ja jos ohjaaja ei tarpeeksi nopeasti ohjeista sitä, se tekee vauhdikkaissa tilanteissa omat päätökset. Siitä piirteestä toisaalta pidän kovasti koirassa, tietty oma-aloitteisuus ja ongelmanratkaisukyky on tarpeellista!

Monta vuotta mummolan järvessä on asunut joutsenpariskunta. Nyt oli vain yksi lintu.

Voiko olla mitään suloisempaa kuin perhoset ja koiranpennut?

Ehdimme myös tavata vähän koirakavereita. Maisa otti hyvin rennosti yhteistreenit cockerien kanssa, mutta ystäväperheen iso kultainennoutaja oli epäilyttävä ja sen tapaaminen johti Maisan piiloutumiseen tuttavaperheen äidin pitkän hameen alle. Rotusyrjintää.

Helmin kanssa on hieman aloitettu treeniä ja nyt pitäisi alkaa tositoimiin, jos aikoo yrittää tulosta syyskuun kokeissa. Esimerkiksi eteenmenoa ei olla pitkään aikaan tehty ja yhteistreenit kyllä osoittivat, että parantamista olisi. Vesityöt kyllä olivat muistissa.

Maisan ja Pepen AMS-tulokset tulivat myös. Maisa on kantaja, mutta Pepe on puhdas. Ihan mahtavaa Pepen osalta! Tilastot pitivät siis tässä kohtaa paikkansa, että kantajan jälkeläisistä 50% on kantajia.