Metsästystä, koulutusta ja metsästyskoulutusta

Tänään oli hyvä päivä. Ja eilenkin. Molemmat päivät vietin koiraseurassa metsässä. Lintuja on vähän, mutta on sentään joitakin tilanteitakin. On se kumma, kuinka lintujen tapaaminen tuo erilaista intoa metsäpäivään, vaikka saalista ei tulisikaan. Eilen pääsimme riekoille, tänään Helmin kanssa kahdestaan yritimme metsopaistia. Niin lähellä, mutta ei onnistanut. Vielä jonain päivänä me onnistumme!

Nämä viimeiset metsäpäivät ovat saaneet minut miettimään taas lisää myös metsästyskoulutusta. Maisan kohdalla on työ aloitettu ja siinä yhteydessä tuli mieleeni, että kuinkahan monta metsästystä aktiivisesti harrastavaa spanielia on koulutettu täysin luonnonlinnuilla, ei esimerkiksi fasaaneilla tai kyyhkyillä? Helmi on.

Se ainakin on tullut selväksi, että helpompaa on harjoitella hallittuja riistatilanteita, kun tietää, missä lintu on, kuin odottaa linnun löytyvän "pyytämättä ja täytenä yllätyksenä" maastosta. Helmihän ei ole edelleenkään koskaan ollut fasaanilla ja kaikki sen oppi on haettu näistä kotimetsistä. Joinain vuosina tapahtumia on ollut enemmän ja joinain vuosina vähemmän. Tämä on maaston ja seisojataustaisen ohjaajan lisäksi tuonut tiettyjä piirteitä Helmin työskentelyyn. Entäs nyt, kun on seuraava spanieli koulutettavana? Olisiko syytä keskittyä ensin suorittamaan koesääntöjen mukaista metsästystä ja helpottaa omaa työtään viemällä koira harjoittelemaan hallitummin riistatyötä vaikkapa niillä fasaaneilla?

Hakuharjoitukset olen aloittanut maltillisesti. Maisa on osoittautunut nopeaksi koiraksi, mutta tuntuu aika luontaisesti kääntyvän kuviolle. Vahingosta viisastuneena emme ala laajentaa hakua vielä pitkään aikaan.

Noutoa on harjoiteltu myös sen verran, että uskaltauduin tekemään melko helpon noudon niin, ettei Maisa nähnyt dummyn pudotusta selän taakse. Näin se ensimmäisen kerran lähtee hakemaan sokkonoutoa. Aiemmin se on aina nähnyt, mihin dummy on heitetty tai laitettu tai sitten se on vain osunut dummylle luovillaan hakuharjoituksessa. Tennispallojen sijaan olen käyttänyt erilaisia dummyja hakuharjoituksissa. Maisalla oli nuorempana vahva inho tennispalloja kohtaan ( haju vai suutuntuma? ), mutta nyt olen nähnyt sen muutaman kerran vahingossa niillä leikkivän. Nouto alkaa vahvistua, sillä erikokoiset ja -painoiset dummyt lähtevät reippaasti kantoon. Lintudummysta kaninkarvadummyyn.

Maisa on aloittanut tyttären 10 v kanssa paikallisen koirakerhon pentukurssin. Perustottelevaisuus saa lisää vahvistusta ja josko tytär opettaisi Maisan vaikka seuraamaan...