Repuntäydeltä uutisia osa 1 - karhu nurin

Tovi on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Asian voisi ilmaista vaikka käsitteellä "henkilökohtainen sesonki" , joka ainakin meille matkailualan sesonkitöissä puurtaville hyvin avautuu. Työrintamalla on sattunut ja tapahtunut ja koulun alku on tuonut oman mausteensa myös kotielämään. Mutta onhan sitä metsäänkin ehditty. Kysehän on ainoastaan asioiden tärkeysjärjestyksestä: siivous on nyt väistynyt tärkeämmän tieltä ja lapsikin on syönyt tavallista useammin nuudeleita.

Mennäänpä aikajärjestyksessä elokuusta alkaen. Isäntä onnistui tänä syksynä kaatamaan karhun. Mustilla ja Moskulla oli käpälänsä pelissä mukana, vaikka tänäkin vuonna mustiaiset luovuttivat juuri ratkaisevalla hetkellä ja karhu ammuttiin ihan muulle koiralle. Sattumasta ei ehkä kuitenkaan ollut kyse vaan tämän karhun kanssa harvinaisen taitavan koiran, Mimmin, erityislaatuisista ominaisuuksista. Kyseessä on sama koira, jolle viime vuonnakin kaadettiin karhu. Viime vuonna Mimmin metsästys päättyi hurjissa tunnelmissa, kun karhu puri koiralta jalan poikki. Vaikean leikkauksen ja pitkän kuntoutuksen jälkeen Mimmi on taas metsästyskunnossa ja tulos on nähtävissä. Mustilla ja Moskulla on kyllä opittavaa tältä sitkeältä pieneltä otukselta!

Minulla ja Helmillä oli tuohon aikaan omat retkemme. Nautimme ruskan väreistä, vauhdista ja yritimme siinä sivussa treenata lintutilanteita. Lähitunturit olivat lähes tyhjiä, mikä hieman ihmetytti, mutta ehkäpä lähialueilla on vain ollut liian paljon liikettä. Ruskaan saimme myös spanielivieraita ja mukavaa oli treenailla ja ulkoilla spanieliseurassa, kiitos Anne!

Syyskuussa lapsella olisi ollut mahdollisuus osallistua agilityn möllikisoihin, mutta jännitys vei voiton eikä uskallusta ( vaiko innostusta ) sittenkään löytynyt kilpailuihin asti. Lapsi saa tässä asiassa ihan itse tehdä ratkaisunsa. Kannustetaan kyllä, mutta ei painosteta, jos kilpailu ei sittenkään ole hänelle mieluinen asia. PEKO-harjoittelun siirsin suosiolla odottamaan metsästysajan jälkeistä aikaa, koska oma aika (eikä järki) riittänyt samanaikaisesti kaikkiin lajeihin.

Niin alkoi metsästysaikakin vihdoin, mutta eipä ensimmäisistä metsästyspäivistä saalista tullut. Lähinnä kyse oli Heikki-papan haulikon ulkoiluttamisesta ja Helmin treeneistä metsästyskokeita varten. Samalla tutkailin maastoja tulevia kokeita silmällä pitäen ja uskalsin edelleen toiveikkaana uskoa siihen, että lintuja olisi mahdollista kokeissa löytää. Vähitellen aloin epäillä, että olisi myös mahdollista, että Helmi suoriutuisi kokeessa niin hyvin, että jonkinlaiseen tulokseenkin saattaisi olla saumaa. Yritin suhteuttaa Helmin toimintaa metsästyskoesääntöihin ja vielä pohdiskella, että mitenkähän ne tuomarit sitten tositilanteessa koiraa arvioivat.

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna pääsimme Helmin kanssa spanielien metsästyskokeisiin täällä omilla kulmilla, Köysivaarassa. Kokeet ansaitsevat ihan oman blogipäivityksensä, joten siirrytään vähitellen osaan 2...