Syksy jatkuu

Koiralaumassa on tapahtunut muutos. Karjalankarhukoiramme Mosku on lähtenyt meiltä, mutta tilalle on tullut uusi pystykorva, "pieni harmaa koira" eli Sandra. Koko kesän pohdimme Moskun tilannetta, koska Moskun aggressiivisuus muita koiria kohtaan oli hallitsematonta. Muihin uroksiin se kävi epäröimättä kiinni ja suhtautui erittäin epäluuloisesti jo vieraita narttujakin kohtaan. Elämä tällaisen koiran kanssa on vaikeaa. Meidän oli pakko tehdä ratkaisu ja poistaa epäjärjestystä ja pelkoa aiheuttava yksilö laumasta.

Ratkaisu oli oikea, sillä koko lauman elämä helpottui kerralla. Muut koirat, mukaan lukien Sandra uutena, kulkevat helposti yhdessä ilman eripuraa. Nyt vasta on huomannut, miten asioiden oikeastaan kuuluukin olla... Koko lauma voi olla yhdessä niin sisällä ulkona kuin metsälläkin. Ratkaisun tekeminen ei silti ole helppoa, kun jonkun on lähdettävä.

Sandra ja Helmi kyräilivät alkuun toisiaan, mutta molemmat puhuvat hienosti koiraa ja yhteiselo sujuu nyt hyvin. Lapsi kysyi joku aika sitten, että kuka se meidän koiralauman johtaja on. Uhkaavasti näyttää siltä, että johtaja on Helmi, vaikka onkin kaikkein pienin...

Luntakin meillä jo vähän aikaa oli, mutta lämmin viikko on sulattanut kaiken pois. Riekot ovat nyt aivan puhtaan valkoisia ja pulassa, koska näkyvät todella pitkälle.

Kokeiden jälkeen olemme metsästelleet rennosti ja hyvällä mielellä. Olen pureskellut mielessäni koeviikonloppuna oppimiani asioita ja nauttinut metsästyksestä Helmin kanssa.
Spanielikokeet opettivat minulle ennen kaikkea sen asian, että pelkoni siitä, että tällaisessa maastossa spanielin tulisi hakea tai toimia jotenkin järjenvastaisesti, oli turha. Johtuuko kenties todella asiantuntevista tuomareista kokeessa, mutta olin oikeastaan yllättynyt, että koirahan ihan oikeasti saa metsästää kokeissa eikä sen tarvitse tehdä mitään sirkustemppuja! Monessa metsästyskoulutuksessa on painotettu hakukuvion tarkkuutta ja koiran "tuulilasinpyyhin -kuviota", mutta unohdettu ehkä kertoa, että ykköstavoite haussa on löytää lintu. Ainakin näissä kokeissa, joihin nyt osallistuin, linnun löytämisen merkitys oli tunnustettu.

Kokonaisuutta ajatellen Helmille on kuitenkin ollut melko vähän pudotuksia, mutta nyt tilanne on korjaantunut. Kokeissa nähdyn ja saadun palautteen myötä olemme alkaneet nautiskella koiran työskentelystä. Merkityksellistä on myös se, että karhunmetsästäjäkin tuntuu olevan ihan eri tavalla kiinnostunut "kintasnahan" työstä kuin ennen kokeita. Itse olen päässyt eroon peräänmenon pelosta ja uskallan antaa koiran tehdä työtään. Käytännön metsästystä ajatellen myös Helmi on nyt sytytetty vielä uudella tavalla riistalle, kun hommaan on saatu rutiinia ja koirallekin kokemusta. Todella hienoja ylösajoja on kokeiden jälkeen saatu teerelle ja metsolle. Valkoisten riekkojen kanssa, kun koira näkee linnut kaukaa, Helmi vähän jää odottelemaan ampujaa sen sijaan, että hyökkäisi vauhdilla nostamaan. Riekot ovat nyt usein nousseet paljon ennen kuin koira ehtii paikalle ja Helmi selvästi katsoo ampujaa ja odottaa: "Hoida hommasi niin minä noudan".

Tänä syksynä lintukoiraosastolla on vaihtunut valta. Siiri jää tällä hetkellä selkeästi toiseksi Helmin kanssa. Siirillä on ollut vatsaongelmia ja yleiskunnon huononeminen on vaikuttanut työskentelyyn. Vaikuttaa siltä, että Siirin hajuaisti ei toimi kuten ennen, sillä niin monta lintua on Siiriltä jäänyt väliin. Pari kertaa jopa niin, että otettuani Siirin pois hausta, Helmi on nostanut linnut Siirin jo läpikäymältä hakualueelta. Onhan Siirillä toki ikääkin, joten seisojapuoli tarvitsee lähivuosina täydennystä.

Spanielipuolella vielä mietitään kuumeisesti uutta isäehdokasta. Välttämättä juoksuihin ei enää mene kovin kauan, mutta viimeistään joulu-tammikuussa tapahtuu. Mikään helppo juttu ei tämä isäasia kuitenkaan ole, kokeissa käyneitä uroksia on meillä Suomessa valitettavan vähän.