maanantai 17. elokuuta 2015

It's raining m... grouse!

Toisin sanoen syksyn lintutilanne vaikuttaa lupaavalta. Ihan liian vähän olemme ehtineet metsään, mutta kun metsään menee, sieltä siivekkäitä löytyy. Eilisellä lenkillä päädyimme varsinaiseen riekkosateeseen, kun Siiri löysi ison parven ja tämän kesän poikaset lentelivät sinne sun tänne melkein koiriin törmäillen. Kyllä, Helmi istui rauhallisen kummastuneena, vaikka linnut melkein sen päätä hipoen, yksi kerrallaan, nousivat siivilleen.

Edellinen viikonloppu vietettiin spanielien metsästyskoulutuksessa Darren Skidmoren ( MoelFamau Cockers ) opissa. Koirat ja ohjaajat ovat kyllä välillä vähän vaikeasti ennakoitavissa. En vieläkään käsitä, millaisen paniikkikohtauksen onnistuin kehittämään itselleni ensimmäisen päivän treenissä. Onhan siitä toki aikaa, kun olen kulkenut koiran perässä vastaavassa tilanteessa, mutta jostain syystä jännitys tällä kertaa vaikutti liikaa toimintakykyyni. Helmikin vaistosi emännän oudon käytöksen, mutta se selvisi ohjaajaansa paremmin. Hassua, että laukaukseen pysähtyminen, joka meillä on ollut todella tarkkaa, vaati yleisön edessä muutaman harjoitteen. Haussa Helmi keskittyi odottamaan lentäviä dummyja ja innostui niistäkin aivan eri tavalla kuin kotona treenatessa. "Hunting bambi" ei oikeastaan edes lähtenyt kunnolla hakemaan, säntäili vain odottaen jotain lentäväksi. Ehkä ohjaajan epämääräiset käskyt ja hermostuneisuus saivat koirankin ihmettelemään. Paljon tuli muistutusta perusasioiden tärkeydestä ja myös treenien monimuotoisuuden merkityksestä. Meidän olisi tultava useammin metsästä esiin, hankittava lisää treenikavereita ja vaihdeltava niin paikkaa kuin treeniäkin entistä enemmän.

Toisena päivänä aloitettiin kaniaitauksessa, joka sekin oli sekä ohjaajalle että koiralle uusi asia. Kokemus oli hieno ja ohjaaja oli siellä melkein oikeanlaisessa mielentilassa. Helmi haki Darreninkin silmään paremmin kuin ensimmäisenä päivänä. Tokihan Helmi on aiemminkin hajuilla ollut ja ilman hajuja haku on aika ilmavainuista kotonakin. Kaniaitauksen vahvoissa hajuissa kuono kuitenkin suuntasi maahan ja Darren sai Helmin "imuroimaan".  "She is actually well trained." sanoi Darren ja tarjoutui ostamaan Helmin, jos minä en sitä haluaisi. No, koira ei ole myynnissä! :)

Ylösajoja ei (onneksi) osunut kohdalle. Helmi ryntäsi hieman erään kuusen alla, jolloin pysäytin sen "varmuuden vuoksi", mutta en ehtinyt nähdä, lähtikö sieltä kani vai vain pikkulintu. Pikkulintuun jälkijoukot kallistuivat. Erittäin mielenkiintoista oli nähdä, miten kaniaitauksen kasvillisuus (pitkä heinä, pensaikko, kaninkolot jne.) on spanielille ominaisin työskentelymaasto. Sellaisessa spanieli on niin omimmillaan! Tässä muutama Mikko Ala-Kojolan ottama kuva Helmistä, kiitos Mikolle!
Metsässä.
Vauhtia kaniaitauksessa

Mitä täällä on?







Viikonloipun parasta antia oli paitsi brittiläinen näkemys spanielimetsästyksestä, myös muut spanieliharrastajat sekä tietysti itse spanielit! Darren vahvisti käsitystäni siitä, ettei spanielin koulutus ole todellakaan mitään monimutkaista tiedettä vaan ihan yksinkertaisilla perusasioilla pääsee pitkälle.





Musti aloittelee syksyn työt parin päivän päästä, kun karhun metsästys alkaa 20.8. Musti ja Mosku toivottavasti keskittyvät töihinsä eivätkä tappelemaan keskenään, sillä molemmat lähtevät isännän mukaan. Viime vuonnahan heti ensimmäinen metsästyspäivä oli tuloksellinen, mutta uhkaavan lämpimältä vaikuttaa tämä viikko. Mustaturkeille voi tulla kovin kuuma. Isäntä ja karhukoirat muuttavat metsään joksikin aikaa ja Helmin kanssa harjoittelemme riistatilanteita. Ehkä kokeilemme mekin torstaina, josko löytäisimme jonkun sorsan, vaikka se ei ehkä meidän ykköslajimme olekaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti