Koiraharrastus useimmiten tuottaa suunnatonta iloa elämään, mutta koska se myös täyttää niin suuren osan omasta elämästäni, pettymyksetkin tuntuvat joskus kamalan suurilta. Aika paljon meidän perheessämme toivottiin koiranpentuja, mutta tämä haave ei nyt tänä kesänä toteudu. Blogia seuranneet ovat varmasti aistineet, kuinka koko tämä kevät ja kesä oli varattu pentuprojektille. Astutus ei tällä kertaa onnistunut millään. Luonto on näissä tilanteissa se viimeinen määräävä tekijä eikä mitään ole sen vastaisesti tehtävissä. Oppia kuitenkin kertyi reilusti seuraavaa kertaa varten.
Kotiuduttuani tuloksettomalta astutusreissulta, joka tarkoitti useampaa päivää jännitystä, toivoa ja epätoivoa, pitkiä päiviä sekä olosuhteista johtuen satoja, lähes tuhansia kilometrejä autoilua, oli takki tyhjä. Täytyi ottaa suunta tunturiin.
Rakas Siiri harmaahapsi. |
Lumen alta on myös paljastunut karu totuus talven ja lumen metsälle aiheuttamista tuhoista. Puita on poikki ja nurin todella paljon. Monessa paikassa maisema on hieman muuttunut. Omalla takapihallakin etenkin koivut, mutta myös osa isoista männyistä, on kokenut kovia.
Kunhan tässä vähän on hengähdetty ja juoksuista täysin selvitty, aloitetaan sittenkin Helmin kanssa vahva kesäinen treenikausi tavoitteena ensi syksyn metsästyskokeet. Ensimmäinen tavoitehan meillä oli tälle vuodelle pennut,toinen tavoite koestartti, joten nyt sitten keskitytään tähän kakkostavoitteeseen. Tänä vuonna meillä näyttäisi olevan parikin mahdollisuutta päästä kokeisiin ja yritämme ne nyt hyödyntää parhaamme mukaan. Tulevana viikonloppuna nautiskellaan talkoolaisena agilitykisoissa ja opitaan taas lisää siitäkin lajista. Ehkä jo ensi vuonna kilpailussa mukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti