Kohti kesää

Lumi on sulanut. Ei toki kokonaan, mutta hetkellisesti ulkona tuoksuu jo kevät ja kesäkin. Helatorstaina tuli vielä (toivottavasti kevään viimeisen kerran) lunta, joka pysyi maassa pari päivää. Nyt lähipäivinä ennustetaan lämpenevää, jos vaikka vähitellen metsäpolutkin meille avautuisivat.

Koirilla on tylsää. Lenkit ovat nyt vähän aikaa pääosin hihnalenkkejä, takapihan maastoja lukuunottamatta. Toisaalta pystykorvat ovat nyt saaneet nauttia huomiosta, kun isännällä on taas talven jälkeen aikaa tallustella pitkin kylänraittia niiden kanssa. Mosku ja Musti mahtuvat samalle lenkille ja jos tarvii samaan hihnaan laittaa, on Moskulla kuonokoppa varmistuksena.

Jurin lenkit ovat lähinnä takametsään tarpeille ja sitten äkkiä oven taakse pyrkimään takaisin sisälle. Juri on melko hidas, mutta vanhetessaan siitä on tullut varsinainen huumorimies ja nautiskelija. Kodinhoitohuonetta vältellään viimeiseen asti; olohuoneen peti on paljon parempi, vaikka onkin vähän liian pieni. Jurilla ja Siirillä on pientä kisaa siitä, kumpi ehtii ensin, mutta Juri tietää, ettei Siiri kuitenkaan pysy pedillä vaan tarkkailee ihmisten liikkeitä ja silloin voi rauhassa köpötellä valtaamaan pedin. Ruoan varastamistekniikka vaatii vähän hiomista. Juri pudotti tässä yhtenä iltana lapsen iltapalaleivät pöydältä lattialle, mutta ei ehtinyt itse nauttia saaliistaan, sillä Helmi oli lähistöllä asemissa ja ennen kuin Juri painoi kuononsa ylhäältä alas, oli Helmi jo syönyt molemmat leivät. Juri sai torut ja Helmi palkan.

Helmi on treenannut rullailmaisua ja se alkaa selvästi loksahtaa nyt paikalleen. Arvon vieläkin vähän rullan mallin kanssa ja varmaan kokeilen vielä kuitenkin sellaista ruotsalaista(?) mallia, mutta paljon kevyemmällä ja pienemmällä rullalla kuin tämä ensimmäinen. Norjalainen pitäisi luultavasti olla todella lähellä kaulaa, ettei tassut sinne väliin eksyisi ja silloin sen ottaminen kaulasta voisi tulla liian vaikeaksi. Pohdinnassa tuo edelleen.

Viime viikonloppuna Helmi ja lapsi olivat agilitykoulutuksessa kolmena päivänä peräkkäin. Tärkeää oppia saimme. Lapsi ohjasi koko ajan Helmiä ja välillä minusta tuntui, että nyt koiralta vaaditaan jo liikaa, kun itse seisoin "palkkana" ja Helmin piti keskittyä tekemään hommia lapsen kanssa.

 

 

Opeteltiin pujottelua, joka on ihan siinä liipasimella lähteä sujumaan. Kontakteja tarkemmin ja vapautuskäskyä. Ehkä parasta antia kuitenkin oli ohjausopetus eli käskyjen oikea-aikaisuus ja ohjauslinjat, käden asennon merkitys koiralle jne. Olisi muuten minulla tekemistä, että osaisin huomioida asiat yhtä hyvin kuin neiti 9v.

Viimeisenä päivänä Helmi alkoi kiinnostua tavallista enemmän kentän hajuista ja keskittyminen oli hieman vaikeaa. Ajattelin, että johtui siitä, että siltä vaadittiin liikaa, mutta se ei ollutkaan ainoa syy. Kun lumi lähti sulamaan ja sää lämpenemään, sai Helmi viimeinkin juoksunsa käyntiin! Astutus osuu ihan toukokuun loppuun, peukut pystyyn!