Odottavan aika on pitkä.

Tällä hetkellä elämä on yhtä odotusta. Ihan ensimmäiseksi odotamme, että lumi sulaa. Lunta on vielä n. 60 cm virallisten mittausten mukaan ja tietenkin maastossa jossain kohtaa vielä enemmän. Kevään merkkejä on havaittavissa eli lumi on pehmennyt siten, että tällä hetkellä ei maastossa pääse liikkeelle suksilla, ei lumikengillä eikä oikein millään muullakaan. Tämä viikko täytyy odotella matkailijoiden poistumista ennen kuin voi käyttää kelkkareittien pohjia tai latuja apuna metsään mennessä, sillä ajettu pohja toki kestää vielä. Kateellisena katselen kuvia treeneistä sulalla maalla, meillä odotellaan ehkä kuukausi. Jos yöpakkaset hidastavat sulamista, saattaisi jonain aamuna päästä kantaville hangille, mutta se vaatisi jo aika kylmää yötä.

Helmin juoksut antavat myös edelleen odottaa. Huhtikuussa laskin niiden todennäköisesti tulevan, mutta ei toukokuu olisi mitenkään epätavallista ja kyllähän se nyt siltä näyttää, että toukokuulle se vähintäänkin menee. Peukut pystyyn, että ei menisi kesäkuuhun saakka. Lapsi ilmoitti jo valmiiksi, että jos ei onnistu tästä juoksusta niin ensi talvena sitten. Eikä haittaa, vaikka olisi talvipennut kodinhoitohuoneessa, hän hoitaa.

Töitä on tälle talvelle jäljellä kaksi viikkoa. Odotan siis väistämättä myös "kesälomaa" puolen metrin hankien keskellä räntäsateessa. Lapsi on koulussa, joten enää ei voi häipyä koko kuukaudeksi mummolaan nauttimaan Keski-Suomen keväästä.

Koirarintamalla odotan kovasti keväistä ja kesäistä toimintaa. Olemme trenanneet mitä säästä ja lumesta huolimatta on pystynyt. Perustottelevaisuutta, pysähtymisiä, noutoja ja yhdet PEKO-treenit , joissa kontattiin huonosti kantavalla hangella. Nuo treenit pari viikkoa sitten varmistivat, että Helmille oli keksittävä parempi ilmaisurulla ja niinpä askartelinkin treenien jälkeen oman version. Tyhjensin täytteet olemassa olevasta 15cm pitkästä rullasta ja ompelin sen toiseenkin päähän lukon. Nyt se "norjalaistyyppisesti" roikkuu kaulassa molemmista päistään kiinnitettynä eikä hakkaa koiraa kyljille koiran juostessa. Helppo kuitenkin napata suuhun. Ilmaisutreeniä siis edessä. Agilitysssa odotellaan, että keli sallii taas esteiden pystyttämisen ja että päästään ihan oikealle kentälle talven jälkeen!

Paljon on odottamista ja kärsivällisyyttä koetellaan. Huh.

Olen myös päättäväisesti siirtänyt orastavan seisojakuumeen taka-alalle. Uutta seisojaa ei suunnitella niin kauan kuin Siiri on tolpillaan ja se voi vallan mainiosti!