Kesän kynnyksellä 10 viikkoa

Koiramäärä on vakiintunut taas. Tällä kertaa kuuteen karvakorvaan. Pepe on asustellut nyt jo parisen viikkoa uudessa kodissaan. Ensin talo tuntui todella tyhjältä, mutta nopeasti huomasi, kuinka paljon helpompaa elämä kuitenkin on vain yhden pennun kanssa. Energia pikkuraketeissa lisääntyy päivä päivältä ja sen kuluttamiseen tarvitaan päivä päivältä enemmän aktiivisuutta.

Pepe sai ihanan ja innostuneen, harrastavan perheen. Mikä parasta, Pepe asuu siedettävän matkan päässä meistä, joten pääsemme sitä aina välillä tapaamaan. Tähän mennessä Pepellä kuuluu menevän mukavasti. Sillä on perheessä koirakaveri, jonka kanssa leikit kuuleman mukaan sujuvat iloisesti. Lisäksi koirakaverista on myös apua pienten sähikäisten energian purkamisessa. Juuri tänään saatoin sanoa ääneen, että kuinkahan sitä pärjäisi pennun kanssa, jos se olisi perheen ainoa koira? Utopistinen ajatus tällä hetkellä.



Maisa vaikuttaa hyvin spanielimaiselta. Se on suunnattoman positiivinen otus ja ihan kaikessa ihan koko ajan mukana. Jos mitään ei tapahdu, se malttaa rauhoittua, mutta muuten seuraa mielellään tapahtumia. Ja osallistuu. Tällä hetkellä se osallistuu jopa enemmän kuin Helmi, sillä Helmi on jo huomannut, etteivät kaikki puuhat ole välttämättä niin suunnattoman kiinnostavia. Matkalaukun purkamiseenkin Maisa osallistui ja nukahti kesken kaiken. Siitä tulikin sitten tauko puuhasteluun, sillä en hennonut Maisaa laukusta herättää.

Lämmin sää on herättänyt luonnon täällä pohjoisessakin ja tänään hätyyteltiin hellerajoja. Helmi kävi jo uimassa, Maisan kanssa tyydyimme kastelemaan varpaat. Kylläpä tässä vesitöitä jo iloisesti odotellaankin!