maanantai 12. tammikuuta 2015

Varpaita palelee


Pakkanen on nyt pyörinyt muutaman päivän 30-40 asteen välillä näillä kulmilla. Lämpötila tosin vaihtelee suuresti lyhyessä ajassa sekä eri alueiden välillä. Kotimme on hieman korkeammalla, joten kotipihassa näyttää n. -28 astetta, mutta parin kilometrin päässä matalammalla voi olla auton mittarissa jopa -38 astetta. Ymmärrettävästi ei treenata. Hyvä, kun pissalla maltetaan käydä ja silloinkin varpaita palelee. Siiriä palelee kyllä ihan kokonaisvaltaisesti ilman takkia, se hiiviskelee häntä alhaalla ja selkä köyryssä sen, mitä on ihan pakko ulkona käydä. Helmin osalta on täytynyt jo vähän katsoa, mitä ruokakuppiin laittaa, sillä se helposti pulskistuu sohvalla maaten. Kärsivällisiä otuksia toki ovat, koska vielä ei kiivetä seinille, vaikka tekemistä ei juuri olekaan.
Piilossa sohvatyynyjen välissä.

Kaipaan päivänvaloa ja vapaa-aikaa valoisaan aikaan inhimillisten ulkoilulämpötilojen lisäksi. Aamuisin kuitenkin jo huomaa, että kevättä kohti ollaan menossa. Valo lisääntyy joka aamu, vaikka aurinko on ollut näkyvissä vasta jonkun päivän. "Talviloma" alkaisi riittää, haluan toimintaa!

Paksusta lumesta huolimatta olemme muutaman pelastuskoiratreenin tehneet tässä joulu-tammikuun aikana ja Helmi on edistynyt mielestäni mukavasti. Olemme harjoitelleet hakua.Tarkoitus on siis se, että koira etsii "eksyneen" maastosta hakemalla. Löydettyään "eksyneen" koira kertoo löydöstään eli
ottaa ilmaisurullan suuhunsa ja tuo ohjaajalle. Sen jälkeen koira opastaa ohjaajan "eksyneen" luo.

Aloitimme tämän lajin viime syksynä ihan alkeista. Aikaisemmin syksyllä harjoiteltiin maalimiesten etsintää maastosta ja vähitellen alettiin rakentaa ilmaisua etsinnän yhteyteen. Ilmaisu alkaakin muototua, rulla on nyt ripustettu koiran kaulaan. Ensin harjoiteltiin siten, että maalimies avusti rullan koiralle suuhun. Nyt viimeisessä treenissämme Helmi jo otti maalimiehen luona rullan oma-aloitteisesti suuhunsa ja toi sen minulle. Toistettiin kaksi kertaa, joten ilmaisu alkaa kehittyä. Makkaralla on ihmeellinen motivoiva voima. Ongelmana tällä hetkellä on, että rulla on Helmille epäkäytännöllisen iso ja koiran juostessa rulla hakkaa ja häiritsee koiraa. Lisää riskiä väärästä ilmaisusta, etenkin kun tavaroiden kantaminen on Helmille niin luontaista. Päästäkseen eroon heiluvasta vekottimesta koiralla on houkutus ottaa se suuhun kulkiessaan. Täytyy pohtia, olisiko erilainen rulla kenties meille parempi kuin tämä nykyinen pientä dummya muistuttava. Toisaalta koira näyttää nopeasti tottuvan myös tähän ja on saamassa kiinni siitä, milloin rulla otetaan suuhun.

Lunta ja kylmää meillä riittää ja toivottavasti saamme aikaiseksi vielä tänä talvena "lumiluolaharjoituksen", jossa etsitään "kadonnutta" lumen alta. Saimme hyviä vinkkejä pidempään pelastuskoiratoimintaa harrastaneelta jouluvieraalta ja kaivoimme jo ensimmäiset kuopatkin. Koira olisi siis tarkoitus opettaa kaivamaan myös lumen alta, sillä se taito on tärkeä täällä meidän maastoissamme. Tosin toivon, etten itse joudu kovin syvälle lumiluolaan maalimieheksi, sillä kärsin lievästä ahtaanpaikankammosta...

Vähitellen ajatukset kyllä karkaavat jo tulevaan kesään, mahdollisiin pentuihin sekä jopa ensi syksyyn. Haaveissa on nimittäin myös spanielien metsästyskokeiden järjestäminen täällä hyvin pohjoisessa. Peukut ja tassut pystyyn, että haaveista tulisi totta!

Kesää odotellessa yksi kuva viime kesän metsälenkiltä, jossa istu -käsky kajahti Helmin kannalta vähän huonoon aikaan. Kaveri istuu keskellä puroa. Voi kuinka ihanaa ajatella jo kevättä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti