Kaamoksessa kohti joulua

Jos jossain päin Suomea on puutetta lumesta niin meillä ei tosiaankaan ole. Olen jo täysin kyllästynyt lumitöihin, joita viime viikolla sai tehdä aamuisin ja iltaisin. Valitettavasti lumitöitä on tiedossa vielä pitkään. Toivottavasti ei sentään toukokuulle asti, vaikka mahdollista sekin.

Koiratarhat ovat hukkumassa lumeen. Mustin ja Moskun kanssa puhdistimme vähän aitaverkkoja lumesta, jotta asukkaat näkevät edes läpi.

Takapihalla on n. kumisaappaan verran lunta, joissain kohdissa enemmänkin. Metsälenkillä saappaanvarret nimittäin haukkasivat lunta. Sukat ja kengät läpimärkinä kotiin tullessa.

 Lumi ehkä hieman hidastaa koirien vauhtia, mutta yritystä kyllä koirakavereista löytyy. Siirille on etua Helmiin nähden merkittävästi pidemmistä jaloista, jotka helpottavat etenemistä. 

Takametsän asukeista tällä kyseisellä kaverilla oli tänään paljon asiaa. Se oli seurana raakkumassa koko lenkin ajan. 








Kaamos kestää meillä noin kuukauden. Nyt elämme aikaa, jolloin aurinko ei nouse ollenkaan. Nämä kuvat on otettu keskellä päivää eli valoisaa aikaa meillä kuitenkin on pari tuntia päivässä. Koirien elämään tämä vaikuttaa sillä tavalla, että varsinainen treenaaminen on väillä vaikeaa, sillä valoisan ajan olen yleensä töissä. Säkkipimeässä ei kannata harjoitella esimerkiksi ohjattuja noutoja, sen totesin käytännössä viime viikolla.

Mitään varsinaista masennusta ei ole meillä ihmisillä eikä koirilla. Saattaa olla, että pakollinen tauko aktiivisessa treenissä onkin vain hyväksi. Pelastuskoirapuolella Helmi on tehnyt muutaman ilmaisu- ja hakuharjoituksen, muutoin hyvin hiljaista. Meidän treeniryhmällemme tulee ainakin vahva osaaminen pimeän etsinnöissä...

Hieman odottelen kirkkaita pakkaspäiviä ja öitä, jolloin kaamoksen upeat värit tulisivat esille. Nyt on ollut aika tasaisen harmaata. Lumisadetta päivästä toiseen.

Kaamoksen värejä viime vuodelta.

Nyt on ollut aikaa muistella vähän viime kesää ja syksyä ja muokata pari lyhyttä pätkää videota. Suurin ongelma on ollut videoiden huono kuvanlaatu, kuvaaja heiluu niin paljon, että katsojalla on migreenivaara, kun maailma pyörii kuvan mukana. Tässä kuitenkin nyt ensimmäinen hakuvideo, jossa laatu on kohtalainen. Helmin kanssa olemme tunturissa muokkaamassa hakuun kuviota. Alkuosassa mennään enemmän seisojamaisesti ja loppupuolella alkaa jo etäisesti muistuttaa spanielin hakua. Koiraparkaa ei kannata syyllistää siitä, että emäntä nauttii laajoista linjoista...

Tässä toisessa pätkässä mennään rauhallisemmalla tahdilla oikeassa metsästystilanteessa. Kolmas peräkkäinen metsästyspäivä iltapäivässä, joten ylimääräinen energia on jo pudotettu suolle. 

Viimeisenä yksi riekon nouto, joka taas katkeaa onnettoman kameran käyttäjän lipsahtaviin sormiin.

Huomasittehan, että Helmin pentusivu on päivitetty? Isävalinta on tehty ja nyt jännityksellä haaveillaan Karhurummun kennelin ensimmäisistä koiravauvoista!

Joulupukin lentojoukot ja me yritämme olla hautautumatta lumeen ja odottelemme joulua leppoisan kiireisissä tunnelmissa. Ihanaa joulunodotusta!