Loppusyksyn kuulumisia

 

Olen minä kyllä onneton blogin kirjoittaja. Taas on mennyt kuukausia, mutta on kyllä ollut aikomus päivittää tännekin kuulumisiamme. Parasta tässä syksyssä on ollut se, että olemme ehtineet oikeasti myös metsästää, kun viime vuonna suurin osa syksystä kului muissa menoissa tai metsästyskokeissa. Nyt pääsimme nauttimaan. Toki voi olla mahdollista, että parin viikon kuluttua Cockerimestaruudessa nähdään Suuri Metsästäjä eikä hillittyä koetyöskentelyä, mutta eipä sekään tällä hetkellä haittaa. On ihan parasta metsästää toimivan koiran kanssa, nauttia tilanteista ja yhteistyöstä, vaikka saalista ei joka kerta tulisikaan. Tänä syksynä oli, kuten usein aiemminkin, vika käytännössä joka kerta ohjaajassa tai ampujassa, jos saalista ei saatu. 

Maisa ja Helmi tekivät molemmat hyvää työtä, minun mieleeni. Spanieli ei esimerkiksi seisojaan nähden hae mitenkään kaukana, mutta kyllä sieltä metsästä lintuja löytyy, kun koiralle annetaan aikaa ja mahdollisuus tehdä työnsä. Helmi oli alkukaudesta unohtanut jarrut (mummo-oikeuksia), mutta nekin saatiin muutamalla voimasanalla palautettua. Helmi on huiman hyvässä kunnossa 9-vuotiaaksi ja toivonkin kovasti, että saamme jatkaa vielä monta syksyä, talvea, kevättä ja kesää yhteistä tekemistä. Maisa on luottokaveri kaikissa tilanteissa. Juliuskin pääsi aloittelemaan metsästysuraansa, sen ensimmäinen riistalintu oli komea ukkometso. Julius on vielä vähän lapsellinen metsästystöissä, mutta parantaa koko ajan.

Muistellaan hieman viime kesää. Karhurummun kennelin ensimmäinen valio tuli agilitystä heinäkuussa! Karhurummun Beaivvas, Pepe, ja Henna tekivät historiaa ja saavuttivat FI AVA -tittelin, onneaaaa!

Jos palataan ihan alkukauteen, kävimme elokuussa Ylitorniolla vesilintukokeissa. Maisa starttasi lauantaina ja Helmi sunnuntaina. Helmin osalta on ollut hiukan huono omatunto siitä, että ei aikanaan vienyt sitä tarpeeksi kokeisiin, joten nyt ajattelin antaa sillekin mahdollisuuden.

Maasto oli tänä vuonna haastavampi kuin viime vuonna; vettä oli enemmän, joten koirat joutuivat hakemaan syvemmässä vedessä koko ajan uimalla. Se oli selvästi pienille nartuille todella vaikeaa. Maisa ei jaksanut hakea tarpeeksi tehokkaasti, ja siellä tyydyimme kakkostulokseen. Mikä ei sinänsä ole huono tulos ollenkaan. 

Helmi suoriutui sunnuntaina hausta tytärtään paremmin, ja kun muutkin osa-alueet saatiin osumaan ja sorsa saaliiksi, saavutti Helmi kypsässä 9 vuoden iässä elämänsä ensimmäisen voittajaluokan ykköstuloksen. Voi, kuinka olinkaan ylpeä tuosta rakettimummosta. 

Karhurummun B-pentueelle tuo elokuun viikonloppu oli hieno. Pepe nauttii työskentelystä vesilintumaastossa.  Pepellä on myös kokoa ja voimaa sen verran enemmän, että se ei takerru samalla tavalla vesikasveihin ja saa myös välillä jalat maahan vesirajassa. Pepe saavutti lauantaina avoimen luokan ensimmäisen palkinnon ja sunnuntaina sai ensimmäisen ykkösen voittajaluokassa. Hennan ja Pepen yhteistyö lajista riippumatta on ilahduttavaa.

Pepe on myös tullut keväällä isäksi ja odottelemme mielenkiinnolla, mitä jälkeläisistä kuuluu ja millaisiksi ne kasvavat. 

Jatkoimme koeretkeilyä syyskuussa Nurmeksessa. Koematkat ovat täältä meidän korkeuksiltamme pitkiä, mutta onneksi minulla on nykyisin seuraa koereissuilla. Tulee lähdettyä helpommin pidemmällekin, kun ei tarvitse matkustaa yksin. 

Nurmeksen koe oli peltokoe fasaaneilla. Koe oli erittäin hyvin järjestetty ja palkintopöytäkin oli notkuva. Nurmeksen viikonloppu oli Pepelle hieman haastava, mutta Maisa saavutti tälle syksylle asetetut tavoitteet. Pepe jäi lauantaina ilman tulosta, mutta sunnuntaina vähän luistaneilla jarruilla voittajaluokan kakkostulos. Maisa teki ihan kelpo työtä pellolla. Pitkässä kasvillisuudessa markkeeraus ei ollut ihan täydellistä lauantaina, mutta linnut saatiin talteen. Lauantailta siis kolmas voittajaluokan ensimmäinen palkinto ja komento näyttelytulosta hakemaan. Maisalla on siis kasassa käyttövalion arvoon tarvittavat tulokset, 3 x VOI1. Sunnuntaina Maisa oli liekeissä ja haku oli lähes räjähtävää. Minä välillä mietin, että vieläkö koira pysyy lapasessa, mutta niin se pysyi ja Maisa keräsi huimat pisteet neljänteen VOI1-tulokseensa, 90 pistettä. Ainakin tuli mukavasti selväksi, ettei ollut vahinko, että lauantaina onnistui.

Maisa starttaa vielä tänä syksynä Cockerimestaruudessa, melko tehokkaan metsästyssyksyn jälkeen. Saapi nähdä, millaista menoa siellä pelloilla tänä vuonna. Voi olla, että ohjaajalle tulee hiki, kun pieni spanieli lentää menemään. 

Maisan osalta ensi keväänä/kesänä jahdataan näyttelytulosta, mutta yritetään myös pentuetta. Täydellisen prinssi Rohkean valinta on vieläkin vähän kesken, mutta päätös tehdään syksyn aikana. Juoksut osunevat helmikuuhun. 

Mestaruudessa oli alunperin tarkoitus nähdä kolme Karhurummun koiraa; Maisa, Pepe ja Myy, mutta tänä vuonna meillä ei ollut onnea. Myy aloitti juuri juoksut, joten ei tule osallistumaan, Pepen osallistumiselle tuli työeste. Harmillista, sillä olisi ollut mukavaa jännittää yhdessä.

Syksyn mittaan meillä on ollut mukavaa metsässä niin omalla koiraryhmällä kuin spanieliystäviemme seurassa. Tilanteita saatiin aikaiseksi, sillä lintuja maastoissa oli tänä vuonna.

 

Toivo, Eino, Maisa, Helmi ja Julius

 

 

Maisa ja Eino

Perinteiset Kutturan metsästyskokeet olivat reilu viikko sitten ja hyvästä lintusyksystä huolimatta lintujen löytyminen oli työn takana. Linnut olivat syystä tai toisesta melko arkoja. Jotain onnistuimme löytämään ja sitä myöten muutama tuloskin tuli. Tänä vuonna me jätimme kotikokeet väliin ja annoimme mahdollisuuden muille. Maastossa meni kuitenkin koko viikonloppu epävirallisen oppaan hommissa.

Lumi on jo satanut pohjoiseen, mutta en olisi vielä ollut ollenkaan valmis lopettamaan metsästyskautta. Toivotaan, että hetken vielä pystymme kulkemaan maastossa myös spanielien kanssa. Paksut hanget eivät vain ole enää meille mielekkäät.

En lupaa mitään, mutta yritän kertoa kuulumisia vähän useammin. (Kuultu aiemminkin?)

Kesätunnelmissa

Tulihan se kevät ja kesäkin poikkeuksellisesta vuodesta huolimatta. Myös kesä menee tänä vuonna kuitenkin eri tavalla kuin "normaalisti". Kesäloma oli lyhyempi kuin yleensä, mutta ehdimme sentään kesäkuussa nopeasti käväisemään Keski-Suomessa.

Treenailimme siellä pitkästä aikaa hakua sulalla maalla sekä vesinoutoja, ja ehdimme käväisemään kyyhkytreenissäkin. Juniorikoira nosti ensimmäisen fasaaninsa mummolan pihamaalta ja sai ehkä hiukan käryä siitä, mitä ne hassut pikajuoksijalinnut oikein ovat. Treenattavaa kyllä on ennen syksyn kokeita.

Lumi on sulanut lähes kokonaan täällä pohjoisessakin, mutta nyt on todella herkkä aika luonnossa. Eläinten ja lintujen poikasia vilistelee lenkkimaastoissa, joten otetaan rauhallisesti. Pääosin olemmekin treenailleet turvallisissa maastoissa noutoja. Yllättävän nopeasti tämä "pitkä treeniaika ennen syksyn kokeita" tuntuu hupenevan...

Poikkeusoloista on tullut uusi normaali?

Poikkeustilanne on jatkunut nyt koko huhtikuun eikä loppua näy, vaikka asteittaista paluuta tavallisiin toimintoihin, kuten esimerkiksi koulunkäyntiin koulurakennuksessa ja luokissa, väläytellään jo. Kesän osalta alkaa olla melko selvää, että moni tavalliseen kesälomaan kuulunut aktiviteetti tulee jäämään väliin. Koiraharrastuksessa ei tule olemaan kilpailu- eikä ilmeisesti erityisesti koulutustoimintaakaan ainakaan kesä-heinäkuussa. Meillä ensimmäiset kokeet osuvat jo elokuulle, joten jännitettävää riittää, miten käy.

On ollut hassua tehdä asioita, joihin ei ole ollut aikaa pitkään aikaan. On käyty pilkillä, treenattu koirien kanssa (lähinnä noutoja, sillä lunta on edelleen reilusti yli metrin), kudottu villasukat, käyty hiihtämässä hangilla. Samalla on ollut hienoa huomata, kuinka nopeasti tavoitteellisella treenillä saadaan koiraa eteenpäin, kun harjoittelu on oikeanlaista. Täytyy tulevaisuudessakin muistaa vanha viisaus, että jos treenin toistaminen kerta toisensa jälkeen ei ala parantaa suoritusta, treenissä on jokin vika ja jotain osa-aluetta siinä täytyy muuttaa. Erityishuomiota meillä saa nyt junioritiimi.

Yritän aktivoitua myös treenien kuvaamisessa ja pyrin jakamaan videoita instagramissa @karhurummunkennel. Vaikka treenit eivät olisikaan täydellisiä ja kaikki menisi juuri nappiin, on treenien videoiminen ja jakaminen hyvin opettavaista. Ja katsomalla muiden treenivideoita saa mukavasti ideoita omiin treeneihin. Omasta toiminnasta on helpompi tunnistaa epäloogisuuksia, kun näkee tilanteita tallennettuna.

Alkuvuodesta oli muuten jälleen se aika, että palkittiin viime vuoden koemenestyksestä erilaisissa harrastuskerhoissa.  Maisa oli toisen vuoden peräkkäin Vuoden Inarilainen metsästyskoira Pohjois-Lapin koirakerhossa. Erityisesti minua lämmittää, että tämän saman huomionosoituksen on aikanaan saanut myös Helmi, vuonna 2015. Äiti ja tytär ovat siis yrittäneet ja joskus hiukan onnistuneetkin metsästyskokeissa.

Piti oikein Maisan poseerata ruusukkeensa kanssa, oli tänä vuonna niin hieno ruusuke. Pohjois-Lapin koirakerhon lisäksi Maisa oli vuoden paras voittajaluokan spanieli Lapin Spanielikerhossa, tämäkin toista vuotta peräkkäin. Toivotaan kovaa kisaa molempiin titteleihin ensi syksynä!

Nyt olisi aika saada sulaa maata jalkojen alle. Toivotaan, että kevät tulee.

Poikkeusoloissa

Koko maailma elää tällä hetkellä eri tavalla kuin tavallisesti. Niin myös koiramaailma ja Lappi. Matkailusesonki pysähtyi täysin eikä mikään ole tällä hetkellä niin kuin ennen sillä alalla. Silläkään alalla. Koiraharrastus on yhteistreenien ja kokeiden osalta pysähdyksissä ja epävarmuus varjostaa myös tulevan kesän tapahtumia. Työtilanteen nopea hidastuminen toi kuitenkin aikaa päivittää meidän kuulumisiamme.

On keväthankien aika. Tytär käy etäkoulua ja koirat saavat ihanasti erityishuomiota, kun joku on yleensä nyt aina kotona. Vilkkaiden harrastusten täyteisten viikkojen sijaan on aikaa hiihtää, treenailla vähän tottelevaisuutta ja noutoja ja ennen kaikkea nauttia kevätauringosta lähituntureilla. Erikoista on myös se, että tunturissa ei ole matkailijoita tähän aikaan vuodesta.

Lunta on ihan uskomattoman paljon. Tunturissa reittimerkeistä näkyy vain hiukan päätä, oma kaksimetrinen koiratarhan aita on näkyvissä vain reilun puoli metriä yläreunasta. Spanielit käyvät koiratalon katon kautta kylässä tarhan sisällä, mutta pystykorvat uskovat edelleen, ettei aidasta pääse yli. Odotellaanpa vain, kunhan keksivät, kuinka helppoa olisi lähteä omille retkilleen...

Talven aikana koiraharrastus on ollut ns. passiivisessa vaiheessa. Työtilanne on talviaikaan tavallisesti aikamoinen rajoite ja tietenkin myös paksu lumi, pimeys ja kylmyyskin. Kevään tulo oli jo aktivoinut mielen, mutta tilanteesta johtuen aktiivisuus on nyt aika pienissä ympyröissä.

Helmikuussa kävimme ihan ammattilaisella kuvattavana. Koiravalokuvausta Lapista ja lämmin suositus! Näitä upeita kuvia tipahtelee tänne blogiin vähitellen ja moni niistä saattaa päätyä tauluksikin.

Ennen liikkumisrajoitusten tiukentumista ehdin silti käydä Maisan kanssa SmartDog-testissä. Testi oli mielenkiintoinen ja hauskakin. Maisan arviot ja tulokset olivat aika pitkälle sitä, mitä ajattelinkin Maisan olevan. Sen vahvuuksia ovat itsehillintä ja ohjattavuus, mutta hankalassa tai mahdottomassa tilanteessa se hakee apua ohjaajalta. Toisaalta sen looginen päättelykyky ja muisti hiukan ehkä yllättivät, joten Maisa saattaa olla myös "älykäs" eikä viitsi nähdä vaivaa ns. turhien asioiden takia. Testissä tuli esille sen mahdollinen turhautuminen liian helppoihin tehtäviin, jonka olen aiemmin arjessa havainnut. Maisa loisti ongelmanratkaisussa ja loogisessa päättelyssä, mutta mallioppiminen ei toiminut Maisan kohdalla ollenkaan. Jossain tapauksissa harrastuskoirilta odotetaan myös ehkä hiukan enemmän impulsiivisuutta, mutta liika impulsiivisuus voi ymmärrettävästi sekin tehdä koulutuksesta haasteellista.

Testistä sai mukaan kattavan monisivuisen raportin, joka avasti testin tarkoitusta ja tuloksia selkeästi. Raportissa kerrotaan Maisan vahvuuksista näin: "Maisalla tulee testissä esiin monia vahvuuksia – sosiaalisuus, keskittymiskyky, motivaatio, hyvä itsehillintä, erittäin hyvä eleiden lukukyky, kyky loogiseen päättelyyn, molempien ongelmanratkaisustrategioiden käyttö sekä hyvä muisti." Suunnitelmissa on myös Helmin ja Juliuksen testaaminen samalla testillä, sillä olen aivan varma, että tulokset ovat erilaisia. :D

Karhurummun pentujen kanssa oli suunnitelmissa koulutuksia keväälle, mutta kaikki on tällä hetkellä jäissä. Pepe - Beaivvas on talven aikana todettu cockerspanieliksi näyttelyssä, mikä meitä kovasti ilahdutti. Kunhan taas agilitykisat pääsevät vauhtiin, Pepellä on tavoitteet selkeänä olemassa. Kiitos Pepen, meillä on täällä peukut ja varpaat pystyssä, että Helmistä tulee kohta mummo. Toivottavasti myös muita nähdään ensi syksyn kokeissa, kunhan niitä vain saadaan järjestettyä.

Maisan osalta pentuhaaveet ovat ennallaan ja vahvoina, mutta siirtynevät ensi talveen. Emme ole valmiita jättämään ensi syksyn koekautta väliin. Toki, mikäli tilanne jatkuu tällaisena, eikä koetoiminta syksyllä olisi edes mahdollista, voi asia muuttua.

Nyt meillä on vielä kaikki hyvin. Eristäytyminen ei ahdista ja maastossa on mahdollista liikkua. Kunhan kevät etenee, mutta hanget pysyvät eikä autoa voi kääntää kohti Keski-Suomea, saattaa ahdistus vähitellen hiipiä mukaan arkeen. Toivotaan oikein aikaista, lämmintä ja tulvatonta kevättä. Stay safe.

Syksy muuttui talveksi - metsästyskoekausi pakettiin

Olipa meillä hyvä syksy, vaikka jälleen kerran on todettava, että elämä on valintoja. Syksy ja metsästyskausi on harmittavan lyhyt täällä pohjoisessa, sillä maavara loppuu spanielilta ja valo päivästä melkoisen aikaisin. Tänä vuonna varsinkin, kun paksu lumikerros peitti maastot jo reilusti lokakuun puolella. Tänä syksynä minä valitsin Maisan kanssa metsästyskokeet "oikean" metsästyksen sijaan. Molempia ei aina voi saada. 

Upeissa ruskamaisemissa treenailtiin toki kaikkien koirien kanssa. Julius on kasvamassa hitaasti, mutta mukavasti aikuiseksi, silti treeniä tarvitaan vielä paljon. Juliuksen velipoika starttaili tänä syksynä ja putsasi palkintopöydän useammassakin kokeessa, mutta Julius sai vielä kasvaa kotona. Sillä on kuitenkin nuoren ohjaajansa kanssa vielä  harjoiteltavaa.

Ja voi kun olisi aikaa ja etenkin rahaa, niin olisin startannut vielä Helmi-äidinkin kanssa. Mutta ehkä ensi vuonna, jos saadaan Maisan tavoitteet täyteen. Haaveilen kyllä edelleen starteista Helmin kanssa.

No entä sitten Maisa....

Maisalla ja minulla oli todella kunnianhimoinen tavoite tälle syksylle.
Saada käyttövalion arvoon oikeuttavat ykköset kasaan. Nyt voin jo tunnustaa, että meillä on myös tavoitteena ykkönen kolmella eri riistalla eli vesilinnulla, metsälinnulla ja fasaanilla. Tämä ajatus on itse asiassa erään tutun spanieliharrastajan ilmaan heittämä ehdotus siitä, kuinka voitaisiin testata suomalaisen spanielin toimivuutta varmasti käyttövalion arvoa mittaavalla tavalla. Ettei olisi liian helppoa. Itse allekirjoittaisin tämän näkemyksen hyvin mielelläni ja näkisin sen tulevaisuudessa käyttövalion kriteerinä, mutta käytännön hankaluudet ovat tällä hetkellä varmasti suurin este. Metsäkanalinnuilla pidettäviä kokeita on niin harvassa ja totta puhuen tuloksen, saati ykkösen, saaminen aidossa metsästystilanteessa ei ole ihan helppoa. Kaiken pitää osua kohdalleen. Koiran toiminta, lintu, ohjaaja ja ampujat. Aika monta liikkuvaa osaa, niin kuin siinä oikeassa metsästystilanteessakin on.
 

Meillä oli tänä vuonna Maisan kanssa siten onnea, että kaksi ykköstä tavoitelluista kolmesta saatiin kirjoihin ja kansiin. Vesilintu ja fasaani done.

Metsäkanalinnuilla kävi  niin, että Ylitornion metsokokeessa saimme toisena päivänä todella hienon ylösajon koppelolle, mutta pudottetua sitä ei saatu. Lavastuslinnun puuttuessa ei viikonlopusta jäänyt kuin viivat käteen.

Omissa riekkokokeissa lienee oikeudenmukaisinta laittaa ohjaajan hitauden piikkiin se, että Maisan tulos oli vain kakkonen. Ohjaaja ja sitä kautta myös ampujat olivat auttamatta liian hitaita riekkoparven ylösajolla. Onneksi tällä kertaa fasaaninraato oli matkassa mukana ja lavastetun noudon kanssa kakkonen. Ei ihan pelkkää viivaa.

Sitten lähdettiin Cockerimestaruus- ja Derby-viikonloppuun kokeilemaan tulosta fasaanilla. Tiukat ruotsalaistuomarit olivat lauantaina sitä mieltä, että Maisan ote linnusta oli ollut liian kova ja Maisa suljettiin ulos kokeesta.

Harmistus oli kieltämättä melkoinen, kun koesuoritus muuten oli sujunut ihan mainiosti. Itku ei auta markkinoilla ja kunhan pettymyksestä tokenin, sunnuntaina onneksi pääsimme yrittämään uudelleen. Pitkä odotus palkittiin ja sunnuntaina Maisa onnistui hyvin. Ruotsalaistuomari oli tyytyväinen noutoon ja haavakko tuli elävänä käteen. Sunnuntain tulos oli VOI1, oikea työvoitto.


Mestaruus- ja Derby-viikonloppuna starttasivat myös Pepe ja Myy. Pepe sai ruotsalaistuomareilta hyvän arvion ja sijoittui Cockerimestaruudessa 5. sijalle AVO2-tuloksella. Pepen haku on arvioitu nyt useammassa kokeessa erinomaiseksi ja hiukan kylmällä linnulla epävarmaa ollut nouto on sekin loksahtanut lämpimällä linnulla kohdalleen. Odotamme Pepen kanssa kovasti ensi kautta.

Myyllä oli ennen Derbyä jarrujen testaus kesken, mutta kenraaliharjoitukset sujuivat oikein hyvin. Derbyssä maaston suhteen Myyllä oli kuitenkin todella huono onni ja sen lintu löytyi keskeltä sänkipeltoa. No, siinä kävi juuri niin kuin odottaa saattaa: Myy tavoitteli lintua ylösajon jälkeen pellon laitaan saakka ja sen ensimmäinen koestartti ei tuottanut tulosta. Haku ja nouto sujuu hyvin, joten jarruja tekemään ensi syksylle. Myy on melkoinen taskuraketti, äitiinsä tullut.

Jos blogiani seuraavissa on joku, joka miettii, uskaltaako metsästyskokeeseen osallistua (syystä tai toisesta), niin kyllä uskaltaa ja kannattaa. Osallistumalla oppii eikä epäonnistumisesta pidä lannistua. Karhurummun koirilla oli tänä syksynä sekä hienoja onnistumisia ja karvaita pettymyksiä, mutta aina tulee uusi päivä ja tilanteet ovat niin kovin erilaisia. Myös onnella on osuutensa. Paljon meni aikaa tänä vuonna metsästyskokeisiin, mutta vastineeksi saimme hienoja hetkiä ja ikimuistoisia luontoelämyksiä mukavien samanhenkisten harrastajien kanssa. Eli mukaan vain ensi syksynä ilman epäröintiä!

Kaamos on tuloillaan ja koiraharrastus käytännössä talviunilla ainakin joulun yli. Valoa on vähän ja yllättävän kylmä alkutalvi on hankaloittanut ulkoiluakin. Oikeastaan jo nyt on vähän ikävä sulaa maata jalkojen alla...

Kävimme vesilinnuilla

Pepe ja Maisa kävivät viikonloppuna avaamassa koekauden ihan uusissa ympyröissä, taas kerran. Olipa mukava viikonloppu, oikeassa metsästystunnelmassa, vaikka helppoa ei todellakaan työskentely ollut.

Maisa starttasi molempina päivinä, Pepe vain sunnuntaina. Lauantaina Maisalle ei vain löytynyt lintua. Kauempaa niitä kyllä nousi ilmaan, mutta ylösajolle ei päästy. Ohjaaja melkein ui kahluuhousuissaan, mutta sekään ei auttanut.










Maasto oli näin pienelle koiralle aika rankkaa. Heinä ja kaislikko on 10kg koiralle kovaa ja oli hetkiä, jolloin koira ei tosissaan päässyt etenemään. Mutta Maisa yritti. Lauantaina en ollut sen hakuun tyytyväinen, mutta sunnuntaina se paransi menoaan.

Sunnuntaina saavutettiinkin sitten varsinainen työvoitto. Pitkän tyhjän haun jälkeen onnistuttiin saamaan kaksi lintutilannetta, joista toinen oli vihdoin tuloksekas. Maisa osoitti sinnikkyyttä, yhteistyöhalua ja ylitti itsensä. Tuloksena Maisalle ensimmäinen VOI1-tulos ja vielä ihan ensimmäisenä vesilintukoeviikonloppuna.

Myös Pepe starttasi sunnuntaina saaden erityismaininnan erinomaisesta hausta. Koska koetulos koostuu osaamisen lisäksi myös onnesta, ihan jokainen kerta, tällä kertaa ei pystytty toteamaan Pepen kohdalla ylösajoa. Niinpä hyvää työtä ei saatu tuloksen muodossa kirjoihin ja kansiin, mutta viitteitä tulevasta kylläkin.


Junioriohjaaja 13v puolestaan suoritti Juliuksen kanssa hyväksytysti vesityön. Hyvä alku kerrassaan!

Aika kuluu, aika kuluu...

Arki ( ja loma etenkin!) on ollut niin kiireistä, että blogi on jäänyt päivittämättä taas liian pitkään. Kevät oli työn puolesta todella vauhdikasta ja kesällekin on puuhaa riittänyt, mutta on koirille myös etsitty aikaa.

Kesälomaa vietimme tietenkin Keski-Suomessa. Lämmintä säätäkin osui kohdalle, joten treenit keskittyivät veden ympärille. Juniorit tekivät ensimmäisiä "oikeita" vesityötreenejään starttarin ja sorsan kanssa ja uskaltautuvat varmaankin kokeilemaan myös vesityökoetta jo tänä vuonna.

Kyyhkytreenissä kävimme kerran. Maisan harjoitus tässä videolla, kyyhky on pellolla launcherissa.

Maisalla treeni toimii edelleen niin kuin pitääkin eikä sitä tarvinnut enempää tehdä. Kokeilimme parin vuoden tauon jälkeen, onko vanhalla rouvalla ( Helmi ) jarrut tallella ja sen kohdalla treeni ei tällaisenaan enää toimi. Helmi ei mene lankaan vaan tietää, mistä ja keneltä linnut tulevat. Se ei lähde edes hakemaan vaan tarkistelee lähettäjää koko ajan. Pysähtyminen vaatii kovaäänistä komennusta, sillä Helmi on kuin huvipuistossa. Ei siis mitään syytä tehdä enempää sen kanssa. Juniorien kanssa kokeilimme launcheria hyvin tuloksin. Juliukselle tehdään pohjaa oikealle toimintamallille.

Yhden viikonlopun vietimme mukavassa seurassa spanielien metsästyskoulutuksessa, jossa saimme ohjausta viehättävältä brittipariskunnalta Andy & Fiona Robinsonilta. Andylla ja Fionalla on Helmin isä, Fudge, ja heillä on myös osuutensa asiassa, että Helmi ylipäänsä on päätynyt aikanaan Suomeen. Heillä on kymmenien vuosien kokemus spanielien koulutuksesta ja spanielimetsästyksestä, joten todella mukavaa oli kuulla heidän näkemyksiään. Kaikki ei myöskään automaattisesti ole aina paremmin ulkomailla, vaikka täältä pienestä Suomesta katsottuna siltä joskus voisi tuntuakin.

Koirakkopaikalla meidän perheestämme olivat juniorit ja kokemus oli heille mukavan positiivinen. Samalla käytännön englanninkieli sai loistavaa harjoitusta! Nuorella koirakolla haku sujui mainiosti, noudoissa on vielä ymmärrettävästi harjoiteltavaa. Andy muistutti meitä myös erilaisten alustojen ja rajojen harjoittelusta noudoissa; tarkoittaen esimerkiksi noutoa, joka kulkee pellolta tien ja ojan yli, pienen metsäkaistaleen läpi veteen. Sitä me olemme tehneet selkeästi liian vähän. Vesityötkin useimmiten harjoitellaan vesityökokeenomaisesti rannalta. Kokonaisuudessaan koulutusviikonloppu oli hyvän mielen tapahtuma ja kivaa yhteistä tekemistä. Oli kannustavaa huomata, että jotain olemme tehneet oikeinkin ja samalla saada vinkkejä jatkoon.

Käväisimme muuten kesän alussa Kalajoella koirien kanssa yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla ja voin lämpimästi suositella sitä koiraväen kohteeksi. Koiratkin nauttivat hiekasta, hotellisiivoojat tuskin niin paljon.

Syksyn koekalenteria lueskellaan nyt ahkerasti ja kohta on sormet näppäimillä ilmoittautumaan. Saapi nähdä, mitä tämän syksyn kokeista tulee ja sotkeeko Maisan uhkaava juoksu jotain suunnitelmia, mutta lupaan pitää bloginkin ajan tasalla...