Syksy muuttui talveksi - metsästyskoekausi pakettiin

Olipa meillä hyvä syksy, vaikka jälleen kerran on todettava, että elämä on valintoja. Syksy ja metsästyskausi on harmittavan lyhyt täällä pohjoisessa, sillä maavara loppuu spanielilta ja valo päivästä melkoisen aikaisin. Tänä vuonna varsinkin, kun paksu lumikerros peitti maastot jo reilusti lokakuun puolella. Tänä syksynä minä valitsin Maisan kanssa metsästyskokeet "oikean" metsästyksen sijaan. Molempia ei aina voi saada. 

Upeissa ruskamaisemissa treenailtiin toki kaikkien koirien kanssa. Julius on kasvamassa hitaasti, mutta mukavasti aikuiseksi, silti treeniä tarvitaan vielä paljon. Juliuksen velipoika starttaili tänä syksynä ja putsasi palkintopöydän useammassakin kokeessa, mutta Julius sai vielä kasvaa kotona. Sillä on kuitenkin nuoren ohjaajansa kanssa vielä  harjoiteltavaa.

Ja voi kun olisi aikaa ja etenkin rahaa, niin olisin startannut vielä Helmi-äidinkin kanssa. Mutta ehkä ensi vuonna, jos saadaan Maisan tavoitteet täyteen. Haaveilen kyllä edelleen starteista Helmin kanssa.

No entä sitten Maisa....

Maisalla ja minulla oli todella kunnianhimoinen tavoite tälle syksylle.
Saada käyttövalion arvoon oikeuttavat ykköset kasaan. Nyt voin jo tunnustaa, että meillä on myös tavoitteena ykkönen kolmella eri riistalla eli vesilinnulla, metsälinnulla ja fasaanilla. Tämä ajatus on itse asiassa erään tutun spanieliharrastajan ilmaan heittämä ehdotus siitä, kuinka voitaisiin testata suomalaisen spanielin toimivuutta varmasti käyttövalion arvoa mittaavalla tavalla. Ettei olisi liian helppoa. Itse allekirjoittaisin tämän näkemyksen hyvin mielelläni ja näkisin sen tulevaisuudessa käyttövalion kriteerinä, mutta käytännön hankaluudet ovat tällä hetkellä varmasti suurin este. Metsäkanalinnuilla pidettäviä kokeita on niin harvassa ja totta puhuen tuloksen, saati ykkösen, saaminen aidossa metsästystilanteessa ei ole ihan helppoa. Kaiken pitää osua kohdalleen. Koiran toiminta, lintu, ohjaaja ja ampujat. Aika monta liikkuvaa osaa, niin kuin siinä oikeassa metsästystilanteessakin on.
 

Meillä oli tänä vuonna Maisan kanssa siten onnea, että kaksi ykköstä tavoitelluista kolmesta saatiin kirjoihin ja kansiin. Vesilintu ja fasaani done.

Metsäkanalinnuilla kävi  niin, että Ylitornion metsokokeessa saimme toisena päivänä todella hienon ylösajon koppelolle, mutta pudottetua sitä ei saatu. Lavastuslinnun puuttuessa ei viikonlopusta jäänyt kuin viivat käteen.

Omissa riekkokokeissa lienee oikeudenmukaisinta laittaa ohjaajan hitauden piikkiin se, että Maisan tulos oli vain kakkonen. Ohjaaja ja sitä kautta myös ampujat olivat auttamatta liian hitaita riekkoparven ylösajolla. Onneksi tällä kertaa fasaaninraato oli matkassa mukana ja lavastetun noudon kanssa kakkonen. Ei ihan pelkkää viivaa.

Sitten lähdettiin Cockerimestaruus- ja Derby-viikonloppuun kokeilemaan tulosta fasaanilla. Tiukat ruotsalaistuomarit olivat lauantaina sitä mieltä, että Maisan ote linnusta oli ollut liian kova ja Maisa suljettiin ulos kokeesta.

Harmistus oli kieltämättä melkoinen, kun koesuoritus muuten oli sujunut ihan mainiosti. Itku ei auta markkinoilla ja kunhan pettymyksestä tokenin, sunnuntaina onneksi pääsimme yrittämään uudelleen. Pitkä odotus palkittiin ja sunnuntaina Maisa onnistui hyvin. Ruotsalaistuomari oli tyytyväinen noutoon ja haavakko tuli elävänä käteen. Sunnuntain tulos oli VOI1, oikea työvoitto.


Mestaruus- ja Derby-viikonloppuna starttasivat myös Pepe ja Myy. Pepe sai ruotsalaistuomareilta hyvän arvion ja sijoittui Cockerimestaruudessa 5. sijalle AVO2-tuloksella. Pepen haku on arvioitu nyt useammassa kokeessa erinomaiseksi ja hiukan kylmällä linnulla epävarmaa ollut nouto on sekin loksahtanut lämpimällä linnulla kohdalleen. Odotamme Pepen kanssa kovasti ensi kautta.

Myyllä oli ennen Derbyä jarrujen testaus kesken, mutta kenraaliharjoitukset sujuivat oikein hyvin. Derbyssä maaston suhteen Myyllä oli kuitenkin todella huono onni ja sen lintu löytyi keskeltä sänkipeltoa. No, siinä kävi juuri niin kuin odottaa saattaa: Myy tavoitteli lintua ylösajon jälkeen pellon laitaan saakka ja sen ensimmäinen koestartti ei tuottanut tulosta. Haku ja nouto sujuu hyvin, joten jarruja tekemään ensi syksylle. Myy on melkoinen taskuraketti, äitiinsä tullut.

Jos blogiani seuraavissa on joku, joka miettii, uskaltaako metsästyskokeeseen osallistua (syystä tai toisesta), niin kyllä uskaltaa ja kannattaa. Osallistumalla oppii eikä epäonnistumisesta pidä lannistua. Karhurummun koirilla oli tänä syksynä sekä hienoja onnistumisia ja karvaita pettymyksiä, mutta aina tulee uusi päivä ja tilanteet ovat niin kovin erilaisia. Myös onnella on osuutensa. Paljon meni aikaa tänä vuonna metsästyskokeisiin, mutta vastineeksi saimme hienoja hetkiä ja ikimuistoisia luontoelämyksiä mukavien samanhenkisten harrastajien kanssa. Eli mukaan vain ensi syksynä ilman epäröintiä!

Kaamos on tuloillaan ja koiraharrastus käytännössä talviunilla ainakin joulun yli. Valoa on vähän ja yllättävän kylmä alkutalvi on hankaloittanut ulkoiluakin. Oikeastaan jo nyt on vähän ikävä sulaa maata jalkojen alla...