Poikkeustilanne on jatkunut nyt koko huhtikuun eikä loppua näy, vaikka asteittaista paluuta tavallisiin toimintoihin, kuten esimerkiksi koulunkäyntiin koulurakennuksessa ja luokissa, väläytellään jo. Kesän osalta alkaa olla melko selvää, että moni tavalliseen kesälomaan kuulunut aktiviteetti tulee jäämään väliin. Koiraharrastuksessa ei tule olemaan kilpailu- eikä ilmeisesti erityisesti koulutustoimintaakaan ainakaan kesä-heinäkuussa. Meillä ensimmäiset kokeet osuvat jo elokuulle, joten jännitettävää riittää, miten käy.
On ollut hassua tehdä asioita, joihin ei ole ollut aikaa pitkään aikaan. On käyty pilkillä, treenattu koirien kanssa (lähinnä noutoja, sillä lunta on edelleen reilusti yli metrin), kudottu villasukat, käyty hiihtämässä hangilla. Samalla on ollut hienoa huomata, kuinka nopeasti tavoitteellisella treenillä saadaan koiraa eteenpäin, kun harjoittelu on oikeanlaista. Täytyy tulevaisuudessakin muistaa vanha viisaus, että jos treenin toistaminen kerta toisensa jälkeen ei ala parantaa suoritusta, treenissä on jokin vika ja jotain osa-aluetta siinä täytyy muuttaa. Erityishuomiota meillä saa nyt junioritiimi.
Yritän aktivoitua myös treenien kuvaamisessa ja pyrin jakamaan videoita instagramissa @karhurummunkennel. Vaikka treenit eivät olisikaan täydellisiä ja kaikki menisi juuri nappiin, on treenien videoiminen ja jakaminen hyvin opettavaista. Ja katsomalla muiden treenivideoita saa mukavasti ideoita omiin treeneihin. Omasta toiminnasta on helpompi tunnistaa epäloogisuuksia, kun näkee tilanteita tallennettuna.
Alkuvuodesta oli muuten jälleen se aika, että palkittiin viime vuoden koemenestyksestä erilaisissa harrastuskerhoissa. Maisa oli toisen vuoden peräkkäin Vuoden Inarilainen metsästyskoira Pohjois-Lapin koirakerhossa. Erityisesti minua lämmittää, että tämän saman huomionosoituksen on aikanaan saanut myös Helmi, vuonna 2015. Äiti ja tytär ovat siis yrittäneet ja joskus hiukan onnistuneetkin metsästyskokeissa.
Piti oikein Maisan poseerata ruusukkeensa kanssa, oli tänä vuonna niin hieno ruusuke. Pohjois-Lapin koirakerhon lisäksi Maisa oli vuoden paras voittajaluokan spanieli Lapin Spanielikerhossa, tämäkin toista vuotta peräkkäin. Toivotaan kovaa kisaa molempiin titteleihin ensi syksynä!
Nyt olisi aika saada sulaa maata jalkojen alle. Toivotaan, että kevät tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti