Kevään ( ja kesänkin ) kuulumisia

Lauma on kasvanut yhdellä jäsenellä. Huhtikuussa spanielivahvuuteen liittyi Julius. Juliuksen tarina alkoi jo viime kesänä, kun kävimme tyttären kanssa ystävän mukana katsomassa hänen nartulleen sopivaa lupaavaa cockeriurosta Ruotsissa. Tytär teki kauppaa tulevista pennuista jo laivalla matkalla kotiin, mielessään ihan oma koira ja vielä pitkälle viedyt jalostussuunnitelmatkin. Ja niinhän siinä kävi, että yllättävän helposti tytär sai minut taivuteltua ja niin tyttärellä on nyt ihan oma koira. Tyttärellä on koirasta vastuu niin arjessa kuin koulutuksessa ja minulla on rooli lähinnä rahoituksen ja valmentajan näkökulmasta.

Julius on erittäin energinen, aavistuksen herkkä ja totaalisen rakastettava. Ja palvoo omistajaansa.

Muuten koiraharrastuksissa on kokeiltu kaikenlaista.  Maisa kävi huvin vuoksi match showssa ja inhosi esiintymistä, mutta sai silti puruluita kotiin vietäväksi. 

Tytär oli muissa harrastuksissa oman paikkakunnan agilitykisojen aikaan ja koska minua aavistuksen harmitti, etteivät vieläkään päässeet aloittamaan kisauraansa, päätin itse lähteä hölmönä kokeilemaan, millaista se kisaaminen oikeastaan on. Jännäähän se oli. Kävin huimat neljä kertaa kentällä ennen kisoja, mutta viidestä startista saimme kaksi hyväksyttyä tulosta! Ohjaajan virheitä suurimmaksi osaksi, toki viimeisellä radalla sunnuntaina ei ollut motivaatio oikein kohdallaan kummallakaan, ei koiralla eikä ohjaajalla ja väsy jo painoi. Tuli kuitenkin todistettua, että cockerista todella on moneen tarkoitukseen. Ne oppivat lähes mitä vain, kunhan jaksaa nähdä vaivaa yhteistyön kehittämiseksi.

Luulen, että oma agilityurani jatkuu korkeintaan omissa kisoissa taas ensi kesänä, mutta ymmärrän myös niitä, joilla kärpänen on purrut lujaa ja kunnianhimoa lajiin löytyy. Olihan meidän suorituksissa hiukan eroa huippuihin, hihih. Mutta harrastamisen iloa ei tulisikaan tuhota liialla kilpailuhenkisyydellä niiltä, jotka eivät varsinaisesti ole huipulle pyrkimässäkään. Pepe osoitti samoissa kisoissa, että pojasta polvi paranee ja kiisi korvat hulmuten hienoihin tuloksiin.

Asetin aiemmin tälle vuodelle tavoitteita ja yksi niistä on saavutettu. Maisa suoritti pelastuskoirien haun peruskokeen hyväksytysti ja harjoitukset silläkin saralla jatkuvat.

Omien pentujen koulutusviikonloppu on tulossa viikon päästä ja toivottavasti sieltä saadaan mukavaa kuvamateriaalia tännekin jaettavaksi. Yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat tulossa tässä vaiheessa. Harjoitellaan noutoja, hakua ja käydään tekemässä ylösajosimulaatiota kyyhkyillä.

H-pentujen lonkkakuvausten aika on myös käsillä. Harmillisesti ensimmäisen kuvatun tulokset eivät olleet ihan priimaa, mutta odotetaan vielä Kennelliiton virallinen lausunto. Oletettavasti ei kuitenkaan niin paha, että harrastamiseen mitenkään vaikuttaisi.