Sellainen syksy

Meillä oli aika tehokas treenikesä ja syksy, ja tulemme jatkamaan yhteisiä treenejä mahdollisimman säännöllisesti, vaihtelevalla joukolla. Luottotreenipaikka meillä on Tmi Erä-ässällä, jossa päästään kyyhkyjen ja fasaanien kanssa hallitusti esittelemään riistaa koirille ja opettamaan oikeaa toimintamallia. Yritetään aikatauluttaa erityisesti euroviisupennuille treenit tulevalle keväälle, mutta kyllähän siellä mukana jo pyörivät varmasti ne pienimmät tuontivahvistukset. Seuraava junnutreenipäivä on marraskuun loppupuolella.

 

Riistatreenejä on pidetty itsekin, lokakuun alussa oli sellainen kenraaliharjoitus kokeisiin, jossa myös euroviisupennuista Hippu kävi tekemässä omat ensimmäiset ylösajonsa. Itse Huldan kanssa sain hyvät viimeistelytreenit, vaikka varmasti huvitin treenikavereita melkein putoamalla ojaan koiran perässä ja pysäyttämällä sen karjumalla kaikki mahdolliset voimasanat peräjälkeen. Jäi epäselväksi mikä niistä oli siinä tilanteessa se tehokkain, mutta tuon jälkeen on kyllä pysähtynyt ihan pilliinkin.

Hulda starttasi tänä syksynä vain kahdessa kokeessa. Koirasta olisi kyllä ollut enempään, mutta ohjaajasta ei. Soinin kokeissa lauantaina ei ihan ollut parhaimmillaan. Rajoitin hakua ehkä vähän liikaa ja ylösajoihin tuli seisahduksia, lisäksi yksi puskasta lähtenyt lintu pudotettiin melko lähelle, mutta Huldalla linnun löytäminen kesti turhan kauan. Sanoisin taas, että jos ohjaaja olisi ollut hiljaa, eikä ohjannut typerästi, koira olisi selvittänyt sen nopeammin. 

 

Sunnuntaina meillä meni paremmin. Hulda haki kauniisti. Ensimmäisen fasaanin nosti ojanvartta kulkiessa pellon puolelta, lintu pudotettiin. Lähetys noutoon ja samalla huomattiin, että lintu vielä lenteli menemään. Jäljityksellä perään, Hulda nappasi haavakon ja toi sen käteen. Toinen fasaani saatiin ylös riistapellon laidasta, pudotus metsään, ja hyvin vahvasti tuokin oli vielä elossa. Tämän potkivan linnun kantaminen oli vähän vaivalloista, mutta senkin sain käteen asti. Jatkettiin vielä kurppamaastoon, jossa hieno ylösajo kurpalle kuusen alta. Sillä suorituksella saatiin Huldalle se viimeinen puuttuva VOI1 -tulos käyttövalion titteliä varten. Tavoite saavutettu! Näyttelytulosta haetaan tässä sitten keväällä, mikä ei karvattomalla koiralla ole ihan helppo rasti. 

Tänä syksynä olemme käyneet myös peltopyyjahdeissa auttelemassa, Maisan, Juliuksen ja Huldan voimin. Julius on lisäksi ollut kasvattajansa mukana monissa tapahtumissa. Varsin mukavaa ollut, ja Maisa on kyllä iästään huolimatta edelleen melkoinen tekijä. Toki se osaa myös hyvinkin helposti nykyään tehdä omia ratkaisuja. Jos ei homma etene, se saattaa vähän vauhdittaa tilannetta.

Mikä ihana kesä!

Kyyhkyllä ja sorsalla on käyty ja kesä on jo kääntymässä syksyksi. Harmillisesti pentusuunnitelmat siirtyvät jälleen eteenpäin, mutta saadaanpa Huldan kanssa metsästää ja käydä toivottavasti kokeissakin.

Helmi 14 v

Hippu ( Eläköön Elämä ) kävi suorittamassa vesityökokeen hyväksytysti, hienoa!

 

Karhurummun porukkaa oli myös hakemassa oppia brittikouluttajilta, kun yhteistyössä Multifarious, Elotulen ja Frosty Morning's kennelien kanssa järjestimme Farlavale Gundogsin Ryan ja Alison Kayn Suomeen kouluttamaan meitä ja kasvattejamme. Saimme monta toimivaa vinkkiä, viikonloppu oli spanieliharrastuksen parasta antia!

Serakin on kasvanut!

Pikakatsaus kesään

Kesätunnelmia nyt muutaman kuvan verran! 

Ollut melko lämmintä, suppailusta nauttii meillä koko joukko

!

 

Yhteisiä treenejä ollut useampia kevään ja kesän aikana! Kyyhkyillä malttia ja pysähtymisiä, ja noutoja!

Esteri kävi Saariselän lomalla!

Karhurummun joukkioon liittyi Jenna ja Sera ( Eventide's Flamenco )

Esteri osaa kotona vesityöt ja pudottelee koetilanteessa. Rutiinia rakennetaan.

Käytiin näyttelyssäkin. Ei jäänyt lapsille kertomista. Vilholle ja Huldalle T.

Treenattu on!

Metsästysseura täytti 50 v, ja kävimme Maisan kanssa esittelemässä spanieleita.

Hulda oli Vahangan Eränkävijöiden Vuoden koira 2024.

 

Kesä on mennyt nopeasti. Huldan juoksuja taas odotellaan, jotta voitaisiin yrittää uudestaan koiravauvoja tulevalle syksylle. 

Vuorokaudessa pitäisi olla vähän enemmän tunteja. Lomalla aika riitti johonkin, työt valitettavasti haittaavat harrastuksia.

 

Helmi täytti heinäkuussa 14 vuotta.

Vuosi 2024 - Esteri

Spanielilaumaan muutti tosiaan toukokuun alussa seisojavahvistus, Sysiässän Esteri. Esteri tuli melkoisen kiireiseen vaiheeseen, vain muutamaa päivää ennen spanielipentujen syntymää. Esteri otti kuitenkin oman paikkansa nopeasti ja sopeutui hullunmyllyyn.

Päivästä yksi Esteri on ollut oman tiensä kulkija. Esteri ei tarvitse ketään eikä mitään vaan pärjää mainiosti ilman. Toisaalta Esteri kuitenkin rakastaa omia ihmisiään ja ihan vähän muita koiria, mutta on täytynyt hakea juurikin Esteriä motivoivia asioita, jotta voidaan tehdä yhdessä töitä. Yhdistelmä ruoka- ja lelupalkkaa ja aimo annos koiranlukua siinä, että millä palkalla mikäkin tehtävä saadaan etenemään, on vienyt meidän yhteistyötämme eteenpäin.

 

Esteri oppi kohtuullisen helposti noutamaan jo alkukesästä.

Variksen Esteri nouti, vaikka koiran naama vääntyi lähes ympäri ikävästä hajusta. Esteri pääsi vähän myös kyyhky- ja sorsapassiin ja pääsi noutamaankin ensimmäisen sorsansa.

Ruotsin reissulla Esteri oli mallikas matkustaja. Helikopteri ei häneen vaikuttanut, ei laiva, eivätkä kyllä vaihtuvat maisematkaan. Esteri oli maastossa vielä kovasti oppityttönä, eikä päässyt vielä oikeisiin töihin. Esterillä on kuitenkin vielä tehtävää yhteistyössä ja mielelläni odotan hetken, että pääsemme hiukan vahvempaan yhteyteen ennen kuin lisätään vaatimuksia.

Kotipihan rusakot ja välillä fasaanitkin tarjoavat malttitreeniä ja yhdessä opetellaan. Esteri oppii hurjan nopeasti, kun olosuhteet ovat kohdallaan, ja toivonkin, että saadaan mukavia onnistumisia vuodelle 2025 ja edetään seisovaksi lintukoiraksi. Esteri on ihan huikean ihana persoona, ei varmasti mikään maailman helpoin seisoja tai edes koira, mutta kun Esteri jotain tekee, se tekee sen hienosti. 

Tähän mennessä itseä eniten on lämmittäneet muutamat tilanteet, joissa Esteri kääntyy seisonnalta kysymään ja hakemaan minua. Ihana.


 

Vuosi 2024 -Hulda

 

Olen taas ollut ihan saamaton blogin suhteen ja melkein on somekin jäänyt päivittämättä. Arki on jotenkin niin kiireistä ja välillä kuluttavaa, että harrastuksille joutuu todella raivaamaan tilaa. Silloin ei enää kykene pitämään näitä digitaalisia kanavia ajantasalla. Harmittaa vähän itseänikin. Vuodenvaihde kun lähestyy, on perinteisesti ollut aika vilkaista mennyttä vuotta. Meillä tapahtui vuonna 2024 niin paljon, että aloitetaanpa Huldasta.

 

 Hulda oli seuraneitinä suurimman osan keväästä ja kesästä, kun päähuomion meillä vei Esteri ja Usvan pentue. Hiukan se pääsi tekemään omissa koulutuksissa ja tokihan se on ollut Esterin treeneissä myös mukana, Tekemättömyys kuitenkin vähän kostautui syksyn kokeissa.

 

Hulda starttasi useamman kerran. Omissa kokeissa Karstulassa oli ohjaaja sairaana, mikä näkyi valitettavan paljon tekemisessä. Onneksi tutut tuomarit antavat aina suoran palautteen myös ohjaajalle, eikä käy kieltäminen, että ei ollut ihan ohjaaja tilanteiden tasalla. Perustekeminen Huldalla on ihan hyvällä mallilla, mutta kun ohjaaja ei keskittynyt, tuli pysähdyksen jälkeisestä noudosta Huldalle hiukan liian houkutteleva ja sitä Hulda sitten toisti muutamaan otteeseen syksyn aikana.

  

Ruotsissa metsästysreissulla Hulda sai tärkeää kokemusta ja löysi riistaa ihan mukavasti. Kokemusta se edelleen tarvitsee siitä "oikeasta" työskentelystä, jossa hajua on vähän ja sen perusteella olisi riistalle päästävä. Matkustajana Hulda oli oikein mukava seuralainen.

   

Soinin kokeissa meillä oli jo paljon parempaa tekemistä. Hulda veti lujaa ja ihan äärirajoilla, mutta pysyi kuulolla ja sieltä tulokset olivatkin jo parempia. 

Cockerimestaruudessa tuuri toi meille ihan liian paljon riistaa yhdellä kertaa. :D Pelto täynnä peltopyitä oli lämmittävä kokemus, ja niinpä Hulda ei jälleen malttanut olla tekemättä paukkunoutoa. Lisää kokemusta tarvitaan siis myös siitä suuresta riistatiheydestä. Mestaruudessa oli meillä aika hauska koeryhmä, kun kuudesta koirasta ryhmässä viisi oli Helmin jälkeläisiä ja kuudes koira oli Toivo! Aika ihanaa! Mestaruudessa Hulda ei sijoittunut, mutta sukulaispoika oli kakkosena ja Toivo-isukki sijalla kolme. Maisakin kävi vielä startissa innokkaan lainaohjaajan kanssa, mutta sille myös oli viereen tipahtanut peltopyy hiukan liikaa.

Huldan vuosi 2024 päättyi juoksuihin ja toivotaan parasta, myös kyytiläisiin masussa. Meillä aina välillä melkoisia käänteitä näissä pentuesuunnitelmissa, mutta luulen, että onnistuessaan tämä nopeasti päätetty yhdistelmä voi olla oikeastaan jälleen kerran se oikea. Pentukyselyjä en uskalla ottaa enempää tässä vaiheessa. Pentueen voisi ennustaa olevan pieni, jos sitäkään, mutta jännittävää aikaa jälleen ennen ultraa. Vuodelle 2025 meille jää myös viimeisen VOI1 -tuloksen jahtaaminen, sekä mahdollisesti näyttelytuloksen yrittäminen, mutta sepä voi olla taas melkoinen show...

 

Pennuntuoksua..

 Meillä on vilskettä. Vappuaattona meille muutti spanielien pikkusisko, josta tosin kasvaa melkoinen isosisko. Sysiässän Esteri, nyt 10 viikkoa, on tuonut taas seisovan lintukoiran laumaan. Esteri on täynnä energiaa, elämäniloa ja omaa tahtoa. Saa kyllä hommia tehdä, että on Esterin mielestä mielenkiintoinen. :D Opetellaan luoksetuloa, noudon alkeita, malttia jne. Ja sisäsiisteyttä. 

Usvan ja Chesterin pennut syntyivät 8.5. ja saimme 2 urosta, 2 narttua, kaikki punaisia tai goldeneita. Synnytys sujui hyvin, mutta yhden, valitettavasti jo aiemmin menehtyneen pennun syntymä hidasti sen verran, että piti jo hätäisten kätilöiden lähteä ajelulle. Kaikki kuitenkin meni hienosti, ja viimeinenkin pentu saatiin maailmaan ilman apua, eläinklinikan odotushuoneessa.

Pennut kasvavat vauhdilla, ovat jo 2 viikon ikäisiä ja hyvin pontevia koiranalkuja. Silmät auki ja melkein pysytään jo jaloilla ja taaperretaan eteenpäin. 

Pennuille on kodit ja harmillisen monta hyvää perhettä jää ilmankin, onneksi kuitenkin tänä vuonna pentuja on syntymässä reilusti.

Jänniä aikoja.

Melkein myöhästyy töistä aamuisin, kun on pihapelloilla ja rannalla niin kovasti seurattavaa. Tänä aamuna oli pari teerikukkoa soitimella pihapellolla. Rantavedessä näkyi sorsapariskunta, useampi telkkä, isokoskelopareja ja joutsenia. Lisäksi fasaanikukko huutelee kanoja reviirilleen oman puutarhan nurkilla, kurjet marssivat navetan takana... On niin ihanaa seurata kevään tuloa ja toivotaan kovasti, että poikasia saadaan näille lintupariskunnille.

Usva on vatsansa kanssa tullut mammalomalle, ja onhan se kyllä ihana otus. Vatsankasvatus on kaveria hieman rauhoittanut, mutta mutkaton ja helppo tuleva äiti. Perjantaina suunnataan röntgeniin laskemaan vähän tarkemmin, kuinka monta osataan odottaa. 

Väkisinkin vähän jännittää. Toivotaan niin kovasti, että kaikki sujuu hyvin.

Ennen Usvan tuloa pidettiin vähän kyyhkytreenejä Huldan ja sen sisarusten kanssa Erä-ässällä. Hauskoja, vauhdikkaita kavereita. Treeniä saadaan tehdä tulevaa koe- ja metsästyskautta silmällä pitäen, erityisesti maltin osalta. Toisaalta taas keskittyminen annettuun tehtävään oli kaikilla aika hyvällä mallilla. Kyyhkyhäiriö ei keskeyttänyt noutoa, eivätkä muut koirat tai ihmiset vaikeuttaneet suorituksia häiritsevästi. 

Muutama tilannekuva treeneistä, kesällä taas jatketaan.

Hyvää vappua kaikille! Meille vappu tuo tänä vuonna uuden perheenjäsenen. ;)