Sellainen syksy

Meillä oli aika tehokas treenikesä ja syksy, ja tulemme jatkamaan yhteisiä treenejä mahdollisimman säännöllisesti, vaihtelevalla joukolla. Luottotreenipaikka meillä on Tmi Erä-ässällä, jossa päästään kyyhkyjen ja fasaanien kanssa hallitusti esittelemään riistaa koirille ja opettamaan oikeaa toimintamallia. Yritetään aikatauluttaa erityisesti euroviisupennuille treenit tulevalle keväälle, mutta kyllähän siellä mukana jo pyörivät varmasti ne pienimmät tuontivahvistukset. Seuraava junnutreenipäivä on marraskuun loppupuolella.

 

Riistatreenejä on pidetty itsekin, lokakuun alussa oli sellainen kenraaliharjoitus kokeisiin, jossa myös euroviisupennuista Hippu kävi tekemässä omat ensimmäiset ylösajonsa. Itse Huldan kanssa sain hyvät viimeistelytreenit, vaikka varmasti huvitin treenikavereita melkein putoamalla ojaan koiran perässä ja pysäyttämällä sen karjumalla kaikki mahdolliset voimasanat peräjälkeen. Jäi epäselväksi mikä niistä oli siinä tilanteessa se tehokkain, mutta tuon jälkeen on kyllä pysähtynyt ihan pilliinkin.

Hulda starttasi tänä syksynä vain kahdessa kokeessa. Koirasta olisi kyllä ollut enempään, mutta ohjaajasta ei. Soinin kokeissa lauantaina ei ihan ollut parhaimmillaan. Rajoitin hakua ehkä vähän liikaa ja ylösajoihin tuli seisahduksia, lisäksi yksi puskasta lähtenyt lintu pudotettiin melko lähelle, mutta Huldalla linnun löytäminen kesti turhan kauan. Sanoisin taas, että jos ohjaaja olisi ollut hiljaa, eikä ohjannut typerästi, koira olisi selvittänyt sen nopeammin. 

 

Sunnuntaina meillä meni paremmin. Hulda haki kauniisti. Ensimmäisen fasaanin nosti ojanvartta kulkiessa pellon puolelta, lintu pudotettiin. Lähetys noutoon ja samalla huomattiin, että lintu vielä lenteli menemään. Jäljityksellä perään, Hulda nappasi haavakon ja toi sen käteen. Toinen fasaani saatiin ylös riistapellon laidasta, pudotus metsään, ja hyvin vahvasti tuokin oli vielä elossa. Tämän potkivan linnun kantaminen oli vähän vaivalloista, mutta senkin sain käteen asti. Jatkettiin vielä kurppamaastoon, jossa hieno ylösajo kurpalle kuusen alta. Sillä suorituksella saatiin Huldalle se viimeinen puuttuva VOI1 -tulos käyttövalion titteliä varten. Tavoite saavutettu! Näyttelytulosta haetaan tässä sitten keväällä, mikä ei karvattomalla koiralla ole ihan helppo rasti. 

Tänä syksynä olemme käyneet myös peltopyyjahdeissa auttelemassa, Maisan, Juliuksen ja Huldan voimin. Julius on lisäksi ollut kasvattajansa mukana monissa tapahtumissa. Varsin mukavaa ollut, ja Maisa on kyllä iästään huolimatta edelleen melkoinen tekijä. Toki se osaa myös hyvinkin helposti nykyään tehdä omia ratkaisuja. Jos ei homma etene, se saattaa vähän vauhdittaa tilannetta.