Spanielilaumaan muutti tosiaan toukokuun alussa seisojavahvistus, Sysiässän Esteri. Esteri tuli melkoisen kiireiseen vaiheeseen, vain muutamaa päivää ennen spanielipentujen syntymää. Esteri otti kuitenkin oman paikkansa nopeasti ja sopeutui hullunmyllyyn.
Päivästä yksi Esteri on ollut oman tiensä kulkija. Esteri ei tarvitse ketään eikä mitään vaan pärjää mainiosti ilman. Toisaalta Esteri kuitenkin rakastaa omia ihmisiään ja ihan vähän muita koiria, mutta on täytynyt hakea juurikin Esteriä motivoivia asioita, jotta voidaan tehdä yhdessä töitä. Yhdistelmä ruoka- ja lelupalkkaa ja aimo annos koiranlukua siinä, että millä palkalla mikäkin tehtävä saadaan etenemään, on vienyt meidän yhteistyötämme eteenpäin.
Esteri oppi kohtuullisen helposti noutamaan jo alkukesästä.
Variksen Esteri nouti, vaikka koiran naama vääntyi lähes ympäri ikävästä hajusta. Esteri pääsi vähän myös kyyhky- ja sorsapassiin ja pääsi noutamaankin ensimmäisen sorsansa.
Ruotsin reissulla Esteri oli mallikas matkustaja. Helikopteri ei häneen vaikuttanut, ei laiva, eivätkä kyllä vaihtuvat maisematkaan. Esteri oli maastossa vielä kovasti oppityttönä, eikä päässyt vielä oikeisiin töihin. Esterillä on kuitenkin vielä tehtävää yhteistyössä ja mielelläni odotan hetken, että pääsemme hiukan vahvempaan yhteyteen ennen kuin lisätään vaatimuksia.
Kotipihan rusakot ja välillä fasaanitkin tarjoavat malttitreeniä ja yhdessä opetellaan. Esteri oppii hurjan nopeasti, kun olosuhteet ovat kohdallaan, ja toivonkin, että saadaan mukavia onnistumisia vuodelle 2025 ja edetään seisovaksi lintukoiraksi. Esteri on ihan huikean ihana persoona, ei varmasti mikään maailman helpoin seisoja tai edes koira, mutta kun Esteri jotain tekee, se tekee sen hienosti.
Tähän mennessä itseä eniten on lämmittäneet muutamat tilanteet, joissa Esteri kääntyy seisonnalta kysymään ja hakemaan minua. Ihana.
