Vuosi 2024 -Hulda

 

Olen taas ollut ihan saamaton blogin suhteen ja melkein on somekin jäänyt päivittämättä. Arki on jotenkin niin kiireistä ja välillä kuluttavaa, että harrastuksille joutuu todella raivaamaan tilaa. Silloin ei enää kykene pitämään näitä digitaalisia kanavia ajantasalla. Harmittaa vähän itseänikin. Vuodenvaihde kun lähestyy, on perinteisesti ollut aika vilkaista mennyttä vuotta. Meillä tapahtui vuonna 2024 niin paljon, että aloitetaanpa Huldasta.

 

 Hulda oli seuraneitinä suurimman osan keväästä ja kesästä, kun päähuomion meillä vei Esteri ja Usvan pentue. Hiukan se pääsi tekemään omissa koulutuksissa ja tokihan se on ollut Esterin treeneissä myös mukana, Tekemättömyys kuitenkin vähän kostautui syksyn kokeissa.

 

Hulda starttasi useamman kerran. Omissa kokeissa Karstulassa oli ohjaaja sairaana, mikä näkyi valitettavan paljon tekemisessä. Onneksi tutut tuomarit antavat aina suoran palautteen myös ohjaajalle, eikä käy kieltäminen, että ei ollut ihan ohjaaja tilanteiden tasalla. Perustekeminen Huldalla on ihan hyvällä mallilla, mutta kun ohjaaja ei keskittynyt, tuli pysähdyksen jälkeisestä noudosta Huldalle hiukan liian houkutteleva ja sitä Hulda sitten toisti muutamaan otteeseen syksyn aikana.

  

Ruotsissa metsästysreissulla Hulda sai tärkeää kokemusta ja löysi riistaa ihan mukavasti. Kokemusta se edelleen tarvitsee siitä "oikeasta" työskentelystä, jossa hajua on vähän ja sen perusteella olisi riistalle päästävä. Matkustajana Hulda oli oikein mukava seuralainen.

   

Soinin kokeissa meillä oli jo paljon parempaa tekemistä. Hulda veti lujaa ja ihan äärirajoilla, mutta pysyi kuulolla ja sieltä tulokset olivatkin jo parempia. 

Cockerimestaruudessa tuuri toi meille ihan liian paljon riistaa yhdellä kertaa. :D Pelto täynnä peltopyitä oli lämmittävä kokemus, ja niinpä Hulda ei jälleen malttanut olla tekemättä paukkunoutoa. Lisää kokemusta tarvitaan siis myös siitä suuresta riistatiheydestä. Mestaruudessa oli meillä aika hauska koeryhmä, kun kuudesta koirasta ryhmässä viisi oli Helmin jälkeläisiä ja kuudes koira oli Toivo! Aika ihanaa! Mestaruudessa Hulda ei sijoittunut, mutta sukulaispoika oli kakkosena ja Toivo-isukki sijalla kolme. Maisakin kävi vielä startissa innokkaan lainaohjaajan kanssa, mutta sille myös oli viereen tipahtanut peltopyy hiukan liikaa.

Huldan vuosi 2024 päättyi juoksuihin ja toivotaan parasta, myös kyytiläisiin masussa. Meillä aina välillä melkoisia käänteitä näissä pentuesuunnitelmissa, mutta luulen, että onnistuessaan tämä nopeasti päätetty yhdistelmä voi olla oikeastaan jälleen kerran se oikea. Pentukyselyjä en uskalla ottaa enempää tässä vaiheessa. Pentueen voisi ennustaa olevan pieni, jos sitäkään, mutta jännittävää aikaa jälleen ennen ultraa. Vuodelle 2025 meille jää myös viimeisen VOI1 -tuloksen jahtaaminen, sekä mahdollisesti näyttelytuloksen yrittäminen, mutta sepä voi olla taas melkoinen show...

 

Pennuntuoksua..

 Meillä on vilskettä. Vappuaattona meille muutti spanielien pikkusisko, josta tosin kasvaa melkoinen isosisko. Sysiässän Esteri, nyt 10 viikkoa, on tuonut taas seisovan lintukoiran laumaan. Esteri on täynnä energiaa, elämäniloa ja omaa tahtoa. Saa kyllä hommia tehdä, että on Esterin mielestä mielenkiintoinen. :D Opetellaan luoksetuloa, noudon alkeita, malttia jne. Ja sisäsiisteyttä. 

Usvan ja Chesterin pennut syntyivät 8.5. ja saimme 2 urosta, 2 narttua, kaikki punaisia tai goldeneita. Synnytys sujui hyvin, mutta yhden, valitettavasti jo aiemmin menehtyneen pennun syntymä hidasti sen verran, että piti jo hätäisten kätilöiden lähteä ajelulle. Kaikki kuitenkin meni hienosti, ja viimeinenkin pentu saatiin maailmaan ilman apua, eläinklinikan odotushuoneessa.

Pennut kasvavat vauhdilla, ovat jo 2 viikon ikäisiä ja hyvin pontevia koiranalkuja. Silmät auki ja melkein pysytään jo jaloilla ja taaperretaan eteenpäin. 

Pennuille on kodit ja harmillisen monta hyvää perhettä jää ilmankin, onneksi kuitenkin tänä vuonna pentuja on syntymässä reilusti.

Jänniä aikoja.

Melkein myöhästyy töistä aamuisin, kun on pihapelloilla ja rannalla niin kovasti seurattavaa. Tänä aamuna oli pari teerikukkoa soitimella pihapellolla. Rantavedessä näkyi sorsapariskunta, useampi telkkä, isokoskelopareja ja joutsenia. Lisäksi fasaanikukko huutelee kanoja reviirilleen oman puutarhan nurkilla, kurjet marssivat navetan takana... On niin ihanaa seurata kevään tuloa ja toivotaan kovasti, että poikasia saadaan näille lintupariskunnille.

Usva on vatsansa kanssa tullut mammalomalle, ja onhan se kyllä ihana otus. Vatsankasvatus on kaveria hieman rauhoittanut, mutta mutkaton ja helppo tuleva äiti. Perjantaina suunnataan röntgeniin laskemaan vähän tarkemmin, kuinka monta osataan odottaa. 

Väkisinkin vähän jännittää. Toivotaan niin kovasti, että kaikki sujuu hyvin.

Ennen Usvan tuloa pidettiin vähän kyyhkytreenejä Huldan ja sen sisarusten kanssa Erä-ässällä. Hauskoja, vauhdikkaita kavereita. Treeniä saadaan tehdä tulevaa koe- ja metsästyskautta silmällä pitäen, erityisesti maltin osalta. Toisaalta taas keskittyminen annettuun tehtävään oli kaikilla aika hyvällä mallilla. Kyyhkyhäiriö ei keskeyttänyt noutoa, eivätkä muut koirat tai ihmiset vaikeuttaneet suorituksia häiritsevästi. 

Muutama tilannekuva treeneistä, kesällä taas jatketaan.

Hyvää vappua kaikille! Meille vappu tuo tänä vuonna uuden perheenjäsenen. ;)
 

Kevättä ilmassa

Kaikki tytöt yhtä aikaa juoksussa tekee arjesta vähän monimutkaisempaa. Onneksi ollaan jo loppusuoralla ja pian päästään taas normaaliin elämään. Aamulenkillä tyttöjen kanssa tavattiin fasaaneja, rusakko ja teeriparvi. 

Nyt olemme olleet aika laiskoja treenihommissa, syytä aktivoitua auringon lisääntyessä. 

Olen päässyt pahimmasta harmistuksesta eteenpäin enkä vielä luovuttanut cockerien terveyden suhteen. Haasteita on paljon, ja voi vain tehdä parhaansa.  

 Viime viikonloppuna käväisimme Ruotsissa Usvan ja omistajansa kanssa. Tavoitteena oli tavata Usvalle kaavailtu uros ja saada toivottavasti pentuja alulle. 

Chester oli positiivinen yllätys, vaikka siitä oli ennakkotietoa. Todella helppo ja mutkaton uros. Hieno työkoira ja herrasmies tekemisissään. Samoin Usva oli kiva matkaseuralainen, eikä turhasta hötkyillyt. Usvassa voi nähdä niin paljon Helmiä.

Näistä kahdesta tuli todella hyvä tunne, eikä yhtään enää ”toiseksi paras” -fiilistä. Usva ja Chester olivat kaikilta osin hyvin samantyylinen ja yhteensopiva pari. Odotan mielenkiinnolla, onko tapaaminen ollut tuloksellinen! 

Iso harmi

Välillä sitä miettii, onkohan tässä käyttöcockerien kasvattamisessa yhtään mitään järkeä. Yksi sellainen hetki, jolloin olin lähellä pistää hanskat naulaan, oli ennen joulua, kun saimme Toivon selkäkuvaustulokset. IDD3, K9 tarkoittaa melko monta kalkkeutunutta välilevyä ja siten melko suurta riskiä sairastua selästä. Tällä tuloksella Toivo siirtyi toistaiseksi tauolle jalostuksesta ja jouduin hylkäämään ajatuksen itselle todella mieleisestä Usva-Toivo-yhdistelmästä. 

Tämä on minulle iso harmistus. Toivon ja Maisan pennut ovat nyt 2,5-vuotiaita ja olen ollut niihin varsin tyytyväinen, vaikka eivät kaikkein helpoimpia olekaan. Kaikki pennut ovat tehokkaita metsästyskoiria, osalla energiaa ehkä hieman ylenmäärin, mutta jokaisella voi metsästää eikä saalis jää maastoon. Pentujen selkätulokset eivät valitettavasti olleet ihan priimaa, joten päätin kuvauttaa Toivon ennen seuraavaa pentuetta ja tulos oli harmillisen huono. Usvan IDD1 ja Toivon IDD3 tekevät tällä hetkellä käytettävissä olevan tiedon valossa yhdistelmästä liian suuren riskin. Voi p**** sentään. 

Kasvattaminen on melkoisen haastavaa, ja kompromisseja tulee tehtäväksi, jos haluaa tätä rotua harrastaa. Lisäksi terveystutkimukset ulkomailla eivät ole läheskään sillä tasolla kuin Suomessa, joten joutuu puntaroimaan myös tutkitun ja tutkimattoman riskin välillä. 

Usvalle valikoitui nyt pariksi Ruotsiin Briteistä tuotu Chester. Toivotaan parasta.