Mummolan pellot, metsät ja järvet ovat kesäloman parasta antia niin koirille kuin ihmisillekin. Järvissä vesi oli tällä kertaa ihmisen varpaisiin jäätävän kylmää, mutta koirat nauttivat aurinkoisina päivinä uimisesta ja vesityötreenistä. Maisa pääsi noutamaan vedestä sekä dummya että riistaa. Liitettiinpä vesityöhön jo laukauskin ja omalla rauhallisella tavallaan Maisa suoriutuu vesinoudoista melko hyvin, mutta riistaote vaatii vielä harjoitusta niin maalla kuin vedessäkin. Maisa hieman valikoi, minkä riistan ottaa kunnolla ja minkä kantaa siiven kärjestä... Erityisesti maalla tarvitaan myös markkeerausharjoittelua. Onneksi nenä toimii ja kaikki on aina haettu ja ohjaajalle toimitettu, mutta varsinkin maalla Maisalle on hieman haasteellista paikallistaa noutoesine.
Koirat pääsivät osallistumaan muutamiin kesäjuhliin ja nauttivat lasten huomiosta täysillä. Grilliä ei kannata kesäiltana päästää näkyvistä, tietää etenkin Helmi.
Koiramaisissa merkeissä tapasimme myös sukulaisia. Moppe-isän luona tavattiin paljon sukua, mutta Maisa on selvästi kaksonen Maikki-puolisiskon kanssa. Niin väriltään, olemukseltaan kuin luonteeltaankin. Hassuja, herkkiä, rakastettavia pohdiskelijoita.
Maisa kävi myös lonkkakuvissa ja tuloksena B/B, kyynärät 0/0. Polvia
hiukan jännitettiin, mutta vaikka niissä liikkuvuutta hieman onkin, ovat nekin kunnossa.
Osallistuimme myös Cockerspanielit ry:n metsästyskoulutukseen, joka keskittyi operantteihin menetelmiin spanielin koulutuksessa. Molemmat B-lapset, Pepe ja Maisa, osallistuivat ja viikonloppu oli todella antoisa ja tarpeellinen, etenkin herkkis-Maisalle. Parasta on yhdessä treenaaminen. Sitä on täällä pohjoisessa todella kova ikävä.Maisa onnistui törmäämään juuri edellisenä päivänä pihakeinuun ja takajalka oli selkeästi hieman arka koulutuspäivinä, mutta siitä huolimatta se jaksoi hyvin. Toiminta-ajat se teki omalla tyylillään, odotusajat otti hyvin rauhallisesti, lähes nukkuen. ( Tosin Maisa otti päiväunet myös kaniaitauksessa aiemmin... ) Pepe puolestaan osoitti olevansa kovasti äitinsä poika, pienellä isän herkkyydellä maustettuna. Pidin kovasti näkemästäni.
Kävimme loman aikana kaksi kertaa harjoittelemassa kyyhkyillä ylösajoon pysähtymistä Helmin, Maisan ja toisella kerralla myös Myyn kanssa. Ensimmäisellä kerralla Maisaa hämmensi ja melkein pelotti kyyhkyjen lennähtely. Toisella kertaa Maisa pääsi tekemään fasaanille pari ylösajoa, joka paransi Maisan hakua todella paljon. Koira aivan kuin alkoi "löytää itsensä" ja ymmärtää, mitä varten sitä siksak-kuviota oikein juostaan. Maisalle saatiin siis luotua hakua ja riistaintoa ja se pysähtyi treenissä hyvin linnulle, Helmin jarruista saatiin ruosteet pois.
Myykin pääsi kokeilemaan kyyhkyn siivityksiä. Ensimmäiset lintutreenit kertoivat paljon lisää Myyn luonteesta ja saimmekin hyviä vinkkejä palkkauksen parantamiseksi. Myyllä on hurjan vahva riistavietti ja sen voittamiseksi täytyy ohjaajan tarjoama palkka olla erityisen hyvä. Myylle "saalispalkka" toimi heti huomattavasti "automaattipalkkaa" paremmin ja Myy saikin kotiläksyksi palkkauksen harjoittelun.
Lomaan mahtui paljon koiramaista tekemistä. Vielä on yksi oman porukan koulutusviikonloppu edessä, jota kovasti odotan. Tarkoituksena oli myös käydä Maisan kanssa taipparit ja vesityö nyt elokuussa, mutta uhkaavasti näyttää siltä, että työ tulee estämään tuon suunnitelman. Koska en ole tänä syksynä kuitenkaan kokeisiin menossa, se aiheuttaa vain harmistusta ja pettymystä, mutta ei onneksi pahempaa takaiskua. Erityisesti toki harmittaa, että olisi ollut mahdollisuus mennä Pepe-veljen kanssa yhtä aikaa kokeilemaan koeuran aloitusta. Kesällä nykyisessä työssäni on oikeastaan vain yksi ajankohta, jonka aikana on vaikea saada itselleen vapaata ja se osuu nyt juuri tähän taippari/vesityöpäivään. Katsotaan ja toivotaan silti, josko ihmeitä tapahtuisi ennen tuota viikonloppua ja vapaa onnistuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti