Vielä hetki...

Meidän tärkein tehtävämme on nyt huolehtia kasvavasta vatsasta. Vielä reilu kaksi viikkoa oletettuun h-hetkeen ja väkisinkin jännittää. Helmi on rauhoittunut kovasti, vatsa on aika iso ja vähän tiellä. Lenkkeily on jo aika vähäistä, mutta kotimetsässä toki vielä puuhastellaan.

Kevätpäivät ovat kauneimmillaan. Lunta on tullut niin paljon lisää, että hankia joudutaan nyt vähän vielä odottelemaan. Lumi on upottavaa ja sitä on paljon, mutta onneksi meidän polkumme kantavat.

Helmi on äitiyslomalla ja odottelee kesällä pekokokeita. Vihdoin on täällä pohjoisessa saatu pelastuskoirailua "virallistettua"; oma yhdistyksen alajaosto on perustettu ja ensimmäiset kokeet ovat toukokuussa. Helmin osalta on jännittävää, syntyvätkö pennut ajoissa, jotta ehdimme osallistumaan. Synnytyksestä on kuitenkin oltava kulunut vähintään 42 vrk.

Helmin ollessa jo treenitauolla on Maisa päässyt edustamaan spanieleita pekotreeneissä. Saimme treeniryhmälle hienot hälyliivit ja viime viikonlopun vietimme ensiapukurssilla. Tuntuu kyllä mukavalta viedä tätä hyödyllistä harrastusta eteenpäin ja toivottavasti moni tästä ryhmästä saa peruskokeen suoritettua nyt toukokuussa. Maisa etsii jo, minkä hangessa pääsee, mutta ilmaisua se ei ole vielä edes aloittanut. Ensiapukurssin yhteydessä meillä oli myös mielenkiintoinen ja herättelevä harjoitus, jossa yhdistyi ensiaputaitoharjoitus ja etsintä. Kyllä meistä vielä tulee jotain!

Maisa ja Pepe täyttivät viime lauantaina vuoden. Ihanat vauhdikkaat höpsöt. Pepellä kuuluu menevän hienosti agilityn saralla ja Maisa on niin mainio. Pidän siitä edelleen kovasti ja se on omassa persoonallisuudessaan koira, joka saa aina hymyn huulille. Vaikka kuvissa näyttää aina surkealta. Olen myös niin iloinen, että päätin yrittää Helmille vielä toista pentuetta. Nämä ovat niin mukavia treenikamuja moneen lajiin. Nyt vain peukut pystyyn, että kaikki menee loppuun saakka hyvin!