Keväthankia ja tuulta tunturissa

Johan on muutama ihana aurinkoinen kevätpäiväkin saatu tänne meille, vaikka sää on ollut vähän epätavallinenkin. Tuuli on ollut harvinaisen voimakas, melkein häiritsevä. Lumikenkäily onnistuu jo hyvin tunturissa ja hanki kantaa. Alemmas metsään laskeutuessa voi upota reilustikin, joten niinpä tässäkin videopätkässä valitettavasti linnut jäävät vähän alemmas meidän oikealle puolellemme. Helmi minulle kovasti kertoo, mihin suuntaan meidän olisi syytä jatkaa, mutta ohjaaja pelkää uppoavansa lähes lantiolle ylettyvään hankeen ja pysyttelee aiemmin valitussa turvallisessa suunnassa.

Lapsi ylipuhui minut ostamaan joitakin agilityesteitä kevättä varten. Meillä olisi täällä omassa kylässä agilitykilpailutkin kesäkuun alussa, mutta ne toivottavasti jäävät väliin pentueen takia. Jos nyt jotain tapahtuisi, juoksuja ei tulisi tms. niin sitten voidaan harkita uudestaan. Helmin kanssa siis tuossa lajissa kisaisi tytär nyt 9 v, en minä. Joka tapauksessa esteet ovat tulossa kovaan käyttöön, hih.

Lapsella ja koiralla on kyllä ihan oma suhde. Tässä kuvassa on annettu käsky: "Helmi, et edes ajattele syöväsi mun leipiä" ja painuttu toiseen huoneeseen. Epäilen, että Helmi ei tottele tuota ajatteluosuutta, vaikkei eväisiin koskekaan.

Herätys!

Nyt on tarpeeksi laiskoteltu ja on taas aika ryhtyä tuumasta toimeen eli treenaamaan "tosissaan". Koirat ovat eläneet aika vapaasti pimeimmän talven, mutta nyt on herättävä. En koskaan treenaa ns. verenmaku suussa, mutta säännöllisyyttä ja yksityiskohtien parantelua tarvitaan. Spanielien metsästyskokeista kotimaisemissa nimittäin näyttää tulevan totta. Kokeet on anottu syyskuun viimeiselle viikonlopulle. Ei siis auta ainoastaan jahdata lasten kanssa lumipalloja, täytyy myös tehdä töitä. Nuo omissa maastoissa pidettävät kokeet ovat meille vuoden tärkein tavoite, ainakin kilpailullisesti. Pennut ehkä se kaikkein tärkein. :)

Jännitystä riittää nyt elämässä, sillä koko kevään ja kesän ohjelma riippuu yhdestä asiasta. Helmin juoksuista. Niitä nyt tässä odottelen ja toiveikkaana tarkistelen tilannetta päivittäin. Karva tippuu ja Mustia kiinnostaa, mutta mitään sen ihmeellisempää ei vielä ole kerrottavana. Kesälomatoiveita pitäisi jättää, kevään ja kesän treenejä ja koulutuksia pitäisi suunnitella, mutta mitään ei uskalla oikein lyödä lukkoon ennen kuin juoksut saadaan. Eniten pelkään sitä, että juoksu jostain syystä venyisi niin pitkälle, että emme pääsisi osallistumaan noihin metsästyskokeisiin, mutta onneksi se on hyvin epätodennäköistä. Kokeisiin treenaaminen toki voi jäädä vähemmälle joka tapauksessa. Siksi täytyykin toimia nyt ja vahvistaa Helmin hyvää pohjaa entisestään.

Hakutreeni ei varsinaisesti ole ehkä ajankohtaisin, ainakaan maastossa. Kyse on lähinnä lumiuinnista vielä pari kuukautta, mutta ihania lenkkejä tehdään. Tänään paistoi pitkästä aikaa aurinkokin ja nautimme kovasti ulkoilusta.

Teimme muutamia iloisia noutoja tällä kaksikolla. Kun treenataan "oikeasti" , ei tietenkään matkassa ole mitään irtokoiria, mutta tänään vasta muisteltiin vähän asioita. Siiriltä  ( lähes 9 vuotta ) ei oikeastaan vaadita enää paljonkaan, mutta se edelleen nauttii noutamisesta kovasti. Välillä se toimii myös häiriötekijänä, kun ei malta pysyä paikoillaan ja lähtee "varjoksi".

Tunturissa

Hih, olosuhteet hidastavat vauhdikkaintakin koiraa tähän aikaan vuodesta. Lumikengillä ei pääse kovin nopeasti etenemään, eikä pieni koira ihan mahdottomia jaksa tällaisessa hangessa. Tämä on kuvattu pari viikkoa sitten, valo lisääntyy nyt hurjaa vauhtia. Lumien sulamisesta ei vielä toivoa ole, mutta pian pääsemme nauttimaan upeista keväthangista.

Kevät on tulossa! 

(Helmikin jo vähän pudottelee karvaansa, joten juoksut varmaan saadaan ajallaan!)

Hyvää ystävänpäivää, ystävät!

Varpaita palelee

Pakkanen on nyt pyörinyt muutaman päivän 30-40 asteen välillä näillä kulmilla. Lämpötila tosin vaihtelee suuresti lyhyessä ajassa sekä eri alueiden välillä. Kotimme on hieman korkeammalla, joten kotipihassa näyttää n. -28 astetta, mutta parin kilometrin päässä matalammalla voi olla auton mittarissa jopa -38 astetta. Ymmärrettävästi ei treenata. Hyvä, kun pissalla maltetaan käydä ja silloinkin varpaita palelee. Siiriä palelee kyllä ihan kokonaisvaltaisesti ilman takkia, se hiiviskelee häntä alhaalla ja selkä köyryssä sen, mitä on ihan pakko ulkona käydä. Helmin osalta on täytynyt jo vähän katsoa, mitä ruokakuppiin laittaa, sillä se helposti pulskistuu sohvalla maaten. Kärsivällisiä otuksia toki ovat, koska vielä ei kiivetä seinille, vaikka tekemistä ei juuri olekaan.

Piilossa sohvatyynyjen välissä.

Kaipaan päivänvaloa ja vapaa-aikaa valoisaan aikaan inhimillisten ulkoilulämpötilojen lisäksi. Aamuisin kuitenkin jo huomaa, että kevättä kohti ollaan menossa. Valo lisääntyy joka aamu, vaikka aurinko on ollut näkyvissä vasta jonkun päivän. "Talviloma" alkaisi riittää, haluan toimintaa!

Paksusta lumesta huolimatta olemme muutaman pelastuskoiratreenin tehneet tässä joulu-tammikuun aikana ja Helmi on edistynyt mielestäni mukavasti. Olemme harjoitelleet hakua.Tarkoitus on siis se, että koira etsii "eksyneen" maastosta hakemalla. Löydettyään "eksyneen" koira kertoo löydöstään eli
ottaa ilmaisurullan suuhunsa ja tuo ohjaajalle. Sen jälkeen koira opastaa ohjaajan "eksyneen" luo.

Aloitimme tämän lajin viime syksynä ihan alkeista. Aikaisemmin syksyllä harjoiteltiin maalimiesten etsintää maastosta ja vähitellen alettiin rakentaa ilmaisua etsinnän yhteyteen. Ilmaisu alkaakin muototua, rulla on nyt ripustettu koiran kaulaan. Ensin harjoiteltiin siten, että maalimies avusti rullan koiralle suuhun. Nyt viimeisessä treenissämme Helmi jo otti maalimiehen luona rullan oma-aloitteisesti suuhunsa ja toi sen minulle. Toistettiin kaksi kertaa, joten ilmaisu alkaa kehittyä. Makkaralla on ihmeellinen motivoiva voima. Ongelmana tällä hetkellä on, että rulla on Helmille epäkäytännöllisen iso ja koiran juostessa rulla hakkaa ja häiritsee koiraa. Lisää riskiä väärästä ilmaisusta, etenkin kun tavaroiden kantaminen on Helmille niin luontaista. Päästäkseen eroon heiluvasta vekottimesta koiralla on houkutus ottaa se suuhun kulkiessaan. Täytyy pohtia, olisiko erilainen rulla kenties meille parempi kuin tämä nykyinen pientä dummya muistuttava. Toisaalta koira näyttää nopeasti tottuvan myös tähän ja on saamassa kiinni siitä, milloin rulla otetaan suuhun.

Lunta ja kylmää meillä riittää ja toivottavasti saamme aikaiseksi vielä tänä talvena "lumiluolaharjoituksen", jossa etsitään "kadonnutta" lumen alta. Saimme hyviä vinkkejä pidempään pelastuskoiratoimintaa harrastaneelta jouluvieraalta ja kaivoimme jo ensimmäiset kuopatkin. Koira olisi siis tarkoitus opettaa kaivamaan myös lumen alta, sillä se taito on tärkeä täällä meidän maastoissamme. Tosin toivon, etten itse joudu kovin syvälle lumiluolaan maalimieheksi, sillä kärsin lievästä ahtaanpaikankammosta...

Vähitellen ajatukset kyllä karkaavat jo tulevaan kesään, mahdollisiin pentuihin sekä jopa ensi syksyyn. Haaveissa on nimittäin myös spanielien metsästyskokeiden järjestäminen täällä hyvin pohjoisessa. Peukut ja tassut pystyyn, että haaveista tulisi totta!

Kesää odotellessa yksi kuva viime kesän metsälenkiltä, jossa istu -käsky kajahti Helmin kannalta vähän huonoon aikaan. Kaveri istuu keskellä puroa. Voi kuinka ihanaa ajatella jo kevättä!

Hyvää uutta vuotta!

Mennyt vuosi 2014 oli meille ja koirillemme oikein hyvä, iloinen ja opettavainen. Toivotamme kaikille mukavia hetkiä ja menestystä koiraharrastuksen parissa myös tulevalle vuodelle 2015!

T:  Helmi, Siiri, Juri, Mosku ja Musti

Kaamoksessa kohti joulua

Jos jossain päin Suomea on puutetta lumesta niin meillä ei tosiaankaan ole. Olen jo täysin kyllästynyt lumitöihin, joita viime viikolla sai tehdä aamuisin ja iltaisin. Valitettavasti lumitöitä on tiedossa vielä pitkään. Toivottavasti ei sentään toukokuulle asti, vaikka mahdollista sekin.

Koiratarhat ovat hukkumassa lumeen. Mustin ja Moskun kanssa puhdistimme vähän aitaverkkoja lumesta, jotta asukkaat näkevät edes läpi.

Takapihalla on n. kumisaappaan verran lunta, joissain kohdissa enemmänkin. Metsälenkillä saappaanvarret nimittäin haukkasivat lunta. Sukat ja kengät läpimärkinä kotiin tullessa.

 Lumi ehkä hieman hidastaa koirien vauhtia, mutta yritystä kyllä koirakavereista löytyy. Siirille on etua Helmiin nähden merkittävästi pidemmistä jaloista, jotka helpottavat etenemistä. 

Takametsän asukeista tällä kyseisellä kaverilla oli tänään paljon asiaa. Se oli seurana raakkumassa koko lenkin ajan. 








Kaamos kestää meillä noin kuukauden. Nyt elämme aikaa, jolloin aurinko ei nouse ollenkaan. Nämä kuvat on otettu keskellä päivää eli valoisaa aikaa meillä kuitenkin on pari tuntia päivässä. Koirien elämään tämä vaikuttaa sillä tavalla, että varsinainen treenaaminen on väillä vaikeaa, sillä valoisan ajan olen yleensä töissä. Säkkipimeässä ei kannata harjoitella esimerkiksi ohjattuja noutoja, sen totesin käytännössä viime viikolla.

Mitään varsinaista masennusta ei ole meillä ihmisillä eikä koirilla. Saattaa olla, että pakollinen tauko aktiivisessa treenissä onkin vain hyväksi. Pelastuskoirapuolella Helmi on tehnyt muutaman ilmaisu- ja hakuharjoituksen, muutoin hyvin hiljaista. Meidän treeniryhmällemme tulee ainakin vahva osaaminen pimeän etsinnöissä...

Hieman odottelen kirkkaita pakkaspäiviä ja öitä, jolloin kaamoksen upeat värit tulisivat esille. Nyt on ollut aika tasaisen harmaata. Lumisadetta päivästä toiseen.

Kaamoksen värejä viime vuodelta.

Nyt on ollut aikaa muistella vähän viime kesää ja syksyä ja muokata pari lyhyttä pätkää videota. Suurin ongelma on ollut videoiden huono kuvanlaatu, kuvaaja heiluu niin paljon, että katsojalla on migreenivaara, kun maailma pyörii kuvan mukana. Tässä kuitenkin nyt ensimmäinen hakuvideo, jossa laatu on kohtalainen. Helmin kanssa olemme tunturissa muokkaamassa hakuun kuviota. Alkuosassa mennään enemmän seisojamaisesti ja loppupuolella alkaa jo etäisesti muistuttaa spanielin hakua. Koiraparkaa ei kannata syyllistää siitä, että emäntä nauttii laajoista linjoista...

Tässä toisessa pätkässä mennään rauhallisemmalla tahdilla oikeassa metsästystilanteessa. Kolmas peräkkäinen metsästyspäivä iltapäivässä, joten ylimääräinen energia on jo pudotettu suolle. 

Viimeisenä yksi riekon nouto, joka taas katkeaa onnettoman kameran käyttäjän lipsahtaviin sormiin.

Huomasittehan, että Helmin pentusivu on päivitetty? Isävalinta on tehty ja nyt jännityksellä haaveillaan Karhurummun kennelin ensimmäisistä koiravauvoista!

Joulupukin lentojoukot ja me yritämme olla hautautumatta lumeen ja odottelemme joulua leppoisan kiireisissä tunnelmissa. Ihanaa joulunodotusta!

TALVI!

Nyt se on oikeasti talvi. Kävin vielä tänään kokeilemassa tunturissa ja nyt on uskottava, että ns. aktiivinen metsästys on tältä syksyltä ohitse. Lunta on nyt 30-40 cm, mikä on 34 cm korkealle spanielille aika paljon. Puhumattakaan emännästä. Varmasti talvenkin aikana kuljemme metsässä ja tunturissa, sen mitä töiltä ehtii, mutta tuskin voi enää puhua metsästyksestä. Menee varmasti enemmän treeniksi ja lenkiksi tästä eteenpäin.

Maisema tunturissa oli tänään oikea talven ihmemaa, "winter wonderland". Maastossa eteneminen on hyvin vaikeaa silloin, kun koko ajan on katseltava ihaillen ympärilleen.

Myös liikkuminen lumessa oli selvästi minulle vaivalloisempaa kuin koiralle, joka pienestä koostaan huolimatta eteni vauhdikkaasti koivikossa. Itse olin hankaluuksissa lumisten puiden ja varpujen välissä rämpien. Sukset tai lumikengät olisi pitänyt olla, mutta en vielä uskonut ennen kuin kokeilin. Helmi halusi kovasti näyttää minulle jotain, mutta koska liikkuminen oli liian vaikeaa, se jäi nyt löytymättä. Jälkiäkään ei näkynyt, mutta epäilen pupujussiksi.

Tulevana talvena jatketaan monenlaista treeniä Helmin kanssa. Pyrimme etsimään lintuja ja ylösajoja ja ylläpitämään noutoja. Ohjattuja noutoja voisi treenata vähän enemmän. Hakua treenataan, mitä olosuhteilta (syvenevä lumi) voidaan.

Jatkamme innolla myös pelastuskoiratreenejä. Laji on minulle uusi, joten opettelemme yhdessä. Helmi on oppinut aika helposti rullailmaisun alkeet ja löytää maalimiehetkin ihan mukavasti. Harjoittelua tarvitaan esimerkiksi siihen, että siinä lajissa saa edetä kauemmas ohjaajasta kuin muuten metsässä. Treeniryhmämme on todella aktiivinen, koirat ja ihmiset hurjan mukavia, joten varmasti touhuamme siinä lajissa talven aikana. Agility on vähän tauolla, koska hallille on matkaa ja aika rajallinen. Pitäisi ehkä hankkia joitain esteitä kotiin tyttären ja koiran iloksi.

Uskoisin, että talven aikana on aikaa vähän päivittää tietoja kaikista koirista. Viime kevään jälkeen on sattunut ja tapahtunut kaikille, mutta ainoastaan Helmin tiedot ovat lähes ajan tasalla. Enkä kyllä Helminkään osalta ole saanut aikaiseksi esimerkiksi niiden videoiden muokkauksia, mutta jospa tässä pimeinä talvi-iltoina jatkaisin sitä projektia. Muistellaanpa siis syksyn tapahtumia joskus myöhemmin talvella.







Eikä ole vielä ylösajovideota lisättäväksi, mutta sentään jotain on jo "valmiina"! Agilityvideota, olkaa hyvä!