Talvi?

Metsästyskausi isojen lintujen osalta on päättymässä, riekon metsästyshän jatkuu maaliskuulle näillä korkeuksilla. Tosiasiassa meillä metsästys keskittyy juuri näihin syyskuukausiin eli syys-lokakuulle, mutta ehkä tänä vuonna jatketaan vielä vähän marraskuulla. Lunta on tullut ja mennyt nyt jo kahteen otteseen, joten vielä ei lumi haittaa liikkumista. Upeita pakkasaamuja ja -päiviä,joita olisin mielelläni metsässä viettänyt, mutta harmillisesti työt haittaavat vapaa-aikaa. Talvisesonki on pyörähtämässä käyntiin ja marraskuun loppupuoliskolla rytisee.

Suojaväriä kesällä.

Helmin juoksu lokakuussa vähän sotki suunnitelmia; saimme vaihteeksi yhden uroksen (Juri the Houdini) syömään itsensä tarhasta ulos tuhoten sisätiloja ja kaksi muuta (Mosku ja Musti) ottamaan yhteen. Onneksi pahemmalta vältyttiin taas kerran. Positiivista juoksuissa oli kuitenkin se, että nyt pystymme arvioimaan hieman seuraavaa juoksua, joka mitä todennäköisimmin osuu huhti-toukokuulle tai jos onnekkaita olemme, jo maaliskuulle. Se tietää pentuja kesälle, jos kaikki menee hyvin.

Suojaväriä syksyllä ja talvella.

Helmin kanssa on nyt juoksujen jälkeen nosteltu riekkoja ilmaan ilman asetta, ihan takametsissä treenaillen.

Pidän kovasti sen työskentelystä, vaikkakin viimeksi jouduin ottamaan ruman sanan käyttöön, ettei lipeä riekkoparven keskellä. Hassua, miten hyvin tuo lintukoiraosasto tottelee sitä p******ttä. Eikä ole edes treenattu! Helmi pääsi harvinaisen lähelle juoksevaa riekkoa, alle metrin päähän ja siitä jäi vähän arpomaan, kun vihelsin istumaan. Napakka komento tällä rumalla sanalla ja siihen istahti. Oikeaa toimintamallia on siis saatu rakennettua eikä edelleenkään yhtään peräänmenoa tälle syksylle, vaikka tilanteita on ollut ja koira päässyt lämpenemäänkin. Näinköhän se saadaan vielä jostain sählättyä.

Tänä aamuna jahtasimme yhteistuumin kaunista valkoista pupujussia takapihan metsikössä. Näin itse jäniksen koko ajan ja taas malttitreeni mielessä pakotin Helmin hakemaan ja pysymään kuuliaisena vahvalla hajulla. Rapistelimme sen verran menemään, että pupu jallitti Helmin, mutta korvat sain pidettyä koiralla paikallaan. Helmi tapaili jäniksen lähtöpaikalla vahvasti seisontaa, mikä vaikuttaa liittyvän aina siihen riistan paikantamisen ongelmaan. Kun on vahva haju, mutta Helmi ei tiedä, mihin suuntaan mennä, se usein ottaa seisonnan ja pohtii hetken.

Videoita blogia varten odottaa edelleen käsittelyä, mutta ainakin pieni pätkä syksyhakua on tulossa, kunhan lyhyt kärsivällisyyteni riittää videon muokkaamiseen. Samoin lyhyt otos kesän agilitytreeneistä. Lapsi on sekä agilityssä että videoiden käsittelyssä minua taitavampi, ehkä pitäisi antaa hänen tehtäväkseen. Haaveena olisi saada joku ylösajo vielä videolle, mutta en lupaa mitään...

Niin, ja Juri on saanut hirvensä. Pakastin on nyt täynnä. (Kuvan hirvi on muuten vain metsässä tavattu ja juoksee mitä todennäköisimmin edelleen.)

Syksy kääntyy talveksi

Onneksi nyt jo pakastin pullottaa ja voin sanoa, että tämän syksyn metsästykselliset tavoitteet lintukoirien osalta on saavutettu. Olen erittäin tyytyväinen koirien toimintaan sekä Helmin että Siirin osalta. Aina jää varaa parantaa ja kriteeritkin ovat omani eivätkä suinkaan esimerkiksi koesääntöihin kirjoitetut, mutta ainakin tuloksellisia metsästyskoiria molemmat ovat. Lisäksi olen itse sellainen vähän hassu metsästyskoiraharrastaja, joka ei halua metsästää yli oman tarpeen. Meillä on nyt mielestäni ollut jo yltiöpäinen onni saada pakastimeen sen verran lintuja kuin jaksamme itse syödä eikä enempää tarvitse haalia.

Siiri on tänä syksynä ollut ilmiömäinen. Ikää koiralla on nyt 8 vuotta, joten kokemusta on jo lintujen kanssa kertynyt. Tämä näkyy erityisesti metson käsittelyssä. Siiri seisoo tukevasti, mutta etenee tarpeeksi nopeasti, jotta metso ei ehdi pinkoa pakoon. Haavakkometson jäljityksessä Siiri näytti erityisesti taitonsa ja sekin metso päätyi reppuun. Lintuja on myös ollut metsässä todella hyvin. Siiriä ja luontoa on pääosin kiittäminen pakastimen tilanteesta.Välillä on jo ampujalla olleet panokset loppu ja usko mennyt, ettei enää voi olla lintuja ja silti niitä Siiri on lähes lautaselle tarjonnut. Rakas koira!

Helmikin pääsi vihdoin viimein tositoimiin. Olen

Helmi tuo riekkoa "syliin".

nauttinut Helmin kanssa metsässä koko syksyn, sillä kesän hakutreeni on tuottanut tulosta ja koira pysyy sopivalla etäisyydellä ja kuviotakin on havaittavissa ilman jatkuvaa pillitystä. Meillä täällä erämaassa metsästäessä en koe järkeväksi vaatia täysin tarkkaa kuviota. Muutan käsitystäni heti, kun joku minulle perustelee tai näyttää, kuinka näissä maastoissa varmemmin pääsemme linnulle tiukalla kuviolla kuin koiran hajuaistin avulla. Tarkoitan siis sitä, että en antaisi koiran "hakea" vaan vaatisin sen juoksevan siksak-kuviota riistan hajua tai tuulta huomioimatta. Ymmärrän hyvin, että fasaanipellolla näin tehdään. Samoin ymmärrän, että maastosta huolimatta spanieli ei voi hakea liian kaukana, mutta täytyyhän sen antaa tehdä työtään nenänsä avulla tai me saamme marssia tunturia ylösalas kunnes sattumalta viidentenä päivänä osumme linnulle.

Itsekseni hymyilin myös tosiasialle, että Helmin kanssa on oikeastaan tehty lähes 3 vuotta töitä tavoitteena saada jonain päivänä pudotettua sille riekko. Nyt on tuo tavoite saavutettu. Myös mukavaa nähdä, ettei hidas eteneminen ole ollut virhe tämän koiran kohdalla. Helmi hakee tuloksellisesti, pysähtyy hyvin pilliin ja erittäin varmasti laukaukseen. Yhtään peräänmenoa ei onneksi ole tälle syksylle. Noudot ovat varmoja. Ison Siirille pudotetun koppelonkin Helmi nouti reippaasti. Maastossa on kuljettu molemmat koirat mukana, aina toinen hakuvuorossa, joten Helmi on saanut paljon malttitreeniä myös toisen perässä liikkumisessa. Seuraava metsästyksellinen tavoite on saada Helmille metsästyskoetulos, toivottavasti vielä metsälinnulla. Siellähän sitä viimeistään kuulee, miten tämä meidän metsästyshakumme arvioidaan koesääntöjen puitteissa. Treeniä ei kyllä varsinkaan ole varaa lopettaa, ettei sitten jonain päivänä huomaa koiran kuumenneen liikaa ja lähteneen hanskasta... Sen pyrimme kaikin keinoin välttämään.

Odotellaan vuoroamme ja kuunnellaan Jurin hirvenhaukkua.

Juri on kuntoutunut niin, että hirvimetsälle pääsee. Liikkeissään se on kovasti hidastunut, mutta vielä jaksaa. Kotona siitä on tullut ihana papparainen, nautiskelee hellyydestä ja rapsutuksista ihan eri tavalla kuin nuorempana. Jurilla tosin on kokoa sen verran, että tuppaa olemaan keittiössä tiellä enemmän kuin pieni spanieli, joka makaa jaloissa.

                         

Kaikki viisi koiraa eivät ole tänä syksynä päässeet yhteisille retkille, mutta onneksi neljä viidestä tulee vielä toistaiseksi toimeen keskenään. Välillä menevät tosin tehtävät sekaisin, kun Siiri seisoo hirveä ja Musti ja Mosku ajelevat lintuja taivaalle. Liikkuvia osia riittää.

Lumi, pakkanen ja upeat revontulet ovat tällä viikolla ilahduttaneet täällä hirvenmetsästäjiä. Hirvi vielä Jurilta puuttuu, muuten tavoitteet on saavutettu. Kunhan Helmin juoksu hellittää, sen kanssa etsitään vielä lintuja ennen paksua lumipeitettä ja jos oikein hyvä tilanne tulisi, mahtuu sinne pakkaseen vielä ehkä yksi pieni riekko. Pääasia olisi päästä vielä tekemään muutama ylösajo ennen lunta ja oikeaa talvea. On tämä Lapin syksykin niin kovin lyhyt ja nopeasti ohitse.

Metsästyskausi meneillään

Eikä vielä yhtään lintua pakastimessa. Eikä yhtään peräänmenoa. Hienoja tilanteita olen Helmille saanut aina silloin, kun ei ole ampujaa eikä asetta matkassa. Riekoille pääsemme hyvin ja ennen kaikkea koira pysyy myös vahvassa hajukentässä mukavasti kuulolla. Hakukuvioon olen sallinut Helmille vapautta enkä vaatinut täydellistä siksak-kuviota, siten me onnistumme näissä maastoissa linnut löytämään. Erityisen tyytyväinen olen onnistuneisiin ylösajoihin ja kuuliaisuuteen niiden jälkeenkin. Tosin jos edellinen päivä on ollut linturikas, seuraavan päivän aluksi haku menee miljoonaa. Tämä täytyy vain huomioida ja olenkin ensin ottanut mahdollisimman riistattoman alueen ylimääräisen energian purkuun.

Siiri oli metson perässä tänäkin aamuna, mutta emme olleet onnekkaita. Ampujakin karkasi karhun jäljille, joten loppupäivä meni treeniksi.

Säät ovat olleet vähintäänkin vaihtelevat ja tällä hetkellä odottelen vesisateen sulattavan loskalumen pois, jotta huomenna keli olisi parempi. Muutama tunnelmakuva tähän väliin retkiltämme.

On niitä kavereita ainakin ollut siellä tunturissa.

Uusia ja vanhoja lajeja

Nyt on tämä aika vuodesta. Meidän kaikilla koirillamme on huippukivaa.

Helmillä on uusia harrastuksia. Tai no, osa on uusia ja osa jo aiemmin aloitettuja. Olemme yhdessä kylän koiraharrastajien kanssa pitäneet kerran viikossa vapaamuotoisia tokotreenejä. Välillä tehdään yhdessä, välillä jokainen erikseen muiden koirien läsnäollessa. Erittäin hyödyllistä ja mukavaa nähdä muita koiraharrastajia. Rotukirjoa löytyy, joten samalla pääsee tutustumaan hyvin erilaisiin koiriin ja niiden ominaisuuksiin. Yhtään metsästävää spanielia ei vielä ole meidän lisäksemme eikä käsittääkseni ylipäätään kovin lähellä meitä, käyttölinjaisista cockereista puhumattakaan.Tokoilu itsessään ei todennäköisesti ole meille koskaan kilpailulaji, mutta mistä sitä tietää. Niin kuin eräs totesi treeneissä, kannattaa aina opettaa asiat sääntöjen mukaan, koska et voi tietää, missä kolmen vuoden päästä olet. Jos vaikka tokokisoissa.

Lapsi on jatkanut agilitya. Harmillisesti tämän lajin paikallinen viikonloppukoulutus nyt syyskuussa taitaa osua päällekkäin metsästysviikonlopun kanssa, mutta katsotaan, jos asialle voisi jotain tehdä. Olisihan se pienelle ihmiselle tärkeää päästä oppimaan. Videota olisi tässäkin lajissa tulossa, jos lapsi antaa luvan sen julkaista.

Ihan uutena lajina meille kävimme tutustumassa pelastuskoiratoimintaan. Harjoiteltiin siis ihmisen etsimistä maastosta. Ensimmäinen treeni oli helppoa, Helmi osasi sujuvasti syödä maalimiehiltä maksamakkaraa. Laji on mielenkiintoinen ja myös todella tärkeä, etenkin asuinpaikkaamme ympäröivän erämaan huomioiden. Kylässämme tuntuu olevan nyt hyvin aktiivisia tämän lajin harrastajia, joten mekin varmasti pysymme mukana harjoittelemassa.

Näiden muiden harrastusten välissä olen käynyt tekemässä mm. hakutreeniä tunturissa ja metsässä, pysäytellen koiraa, dummyt ja starttipistooli matkassa. Koira tietää hyvin, mitä milloinkin ollaan tekemässä, eivätkä monet erilaiset harrastukset sekoita sitä, kun esim. varusteet pidetään erillään. Metsästysvaatteissa mennään vain metsätreeneihin. Pelastuskoiratoimintaan on koiralle oma liivi ja valjaat ja ohjaaja ulkoiluvaatteissa. Tosin en kyllä mene takuuseen, miten käy, jos riistaa löytyy vahingossa pelastuskoiratreenissä. Saattaa maalimies jäädä toiseksi, vaikka kuinka olisi maksamakkarat tarjolla.

Lähimaastoissa on nyt ollut niin paljon marjastajia ja muuta liikettä, että emme ole iltaisin onnistuneet lintuja löytämään, mutta tarkoitus on päästä vielä treenaamaan ihan ylösajoakin ennen varsinaisen metsästysajan alkua. Toivotaan parasta, että lintuja löytyy!

Moskun ja Mustin päivä 20.8.

Uskomatonta, että onnestaa heti ensimmäisenä metsästyslupapäivänä. Mosku, jota jossain vaiheessa jo vähän epäiltiin, että haukkuuko tuo karhua laisinkaan, onnistui löytämään ja ottamaan haukkuun karhun. Musti pääsi haukulle mukaan ja niinpä koiraperheen pienimmäinen pääsi kaadolle ensimmäisenä metsästyspäivänään. Mustiaiset haukkuivat karhua kohtuullisen läheltä hyvän tovin. Metsässä kuitenkin tapahtui jotain, minkä seurauksena Mustin tutkapannan antenni on purtu poikki ja kaverusten haukku keskeytyi. Karhu ammuttiin pian sen jälkeen. Joka tapauksessa isäntä on enemmän kuin tyytyväinen karhukoiriensa ensimmäisen päivän panokseen. Videolla Musti saapuu kaadolle.

Hyvältä näyttää molempien mustiaisten kehitys, kunhan Mustikin oppii pitämään sen verran etäisyyttä, ettei pääse hengestään karhutilanteessa.
Toivotaan kovasti lisää tilanteita tälle syksylle, mutta alku oli koirien kannalta loistava!

Metsästyskoulutusta koiralle ja ohjaajalle, sekä suoritettu vesityö

Vilkkaan työviikon jälkeen hyppäsin lauantaiaamuna aiemmin valmiiksi pakattuun autoon ja ajelin Ylitorniolle spanielikerhon metsästyskoulutukseen. Helmi oli ollut useamman päivän kotona ilman toimintaa, joten olin valmistautunut hurjan energiseen eläimeen. Odotetusti oman vuoron odottaminen nosti hieman kierroksia, mutta pienen spanielin pää kesti. Omat suoritukset onnistuivat ihan mallikkasti, koira malttoi keskittyä noutoihin. Ehkä aavistuksen oli halua ennakoida, mutta kertaakaan ei lähtenyt luvatta. Uutena treenattavana asiana tuli lähetys koiran taakse eli "back" -käsky. Samoin alamme hioa suuntia oikealle ja vasemmalle.

Hakuosuutta tietenkin vähän jännitin, etenkin ylikuumenemisen varalta. Mutta Helmi pysyi lapasessa. Huomasin itse, että kovasti olemme edistyneet toukokuun tilanteesta. Minä etenen vieläkin liian nopeasti maastossa, kun pitäisi ennemmin pyrkiä hidastamaan koiraa. Tottelevaisuudessa ei ole varaa hellittää, kun vauhtia koiralla on noin paljon. Eikä sen pillinkään ole tarkoitus soida koko ajan, nythän vielä aika vahvasti täytyy rajoittaa koiran luoveja.

Sunnuntain parasta antia oli ammuntakoulutus. Rohkaistuin tarttumaan haulikkoon ja yllätyin. Ehkä vielä jonain päivänä koiratkin voivat olla emännästään ylpeitä. :)

Sunnuntai-iltapäivän lopuksi starttasimme vesityökokeessa. Nykyisten sääntöjen mukaan vesityökoe on voimassa koiran eliniän ja osallistuminen metsästyskokeeseen puolestaan edellyttää suoritettua vesityökoetta. Helmi oli hyvin lämmitetty ennen kokeen alkua. Suurimman osan päivästä se odotti autossa kuunnellen laukauksia ampumaradalta. Se suorastaan kihisi halusta päästä töihin, kun siirryimme koepaikalle. Pelkäsin hieman, että käy kuten seisojatreeneissä eli markkeeraus hukkuu, enkä saa sitä etenemään, mutta onneksi pelko oli turha. Helmi kulki perässä heinikossa lähetyspaikalle, jossa katsoin sellaisen paikan, että pieni koira näkee mahdollisimman hyvin kasvillisuuden yli. Äänimerkki, heitto ja laukaus. Koira paikallaan. Noutokäsky, jonka jälkeen Helmi tarkisti parhaan paikan veteenmenolle ja eteni suoraan sorsalle. Sorsa suuhun ja takaisin. Helmi punnersi hienosti itsensä vedestä ylös sorsaa kaulasta roikottaen. Onneksi nouto-otetta ei arvosteltu erikseen... Hyvä ote se silti oli, sillä sorsa tuli hienosti käteen asti. Tuloksena hyväksytty vesityökoe. Nyt olisimme siis oikeutettuja osallistumaan metsästyskokeisiin! Myöntää täytyy, että aika lailla houkuttaa, mutta niille fasaaneille olisi päästävä treenaamaan ennen sitä.

Vähän paremmin kannettu sorsa.

P.S. Mustat pystykorvat alkavat valmistautua omaan tehtäväänsä. Isäntä pakkailee autoa ja suuntaa keskiviikkona tositoimiin karhumetsälle.

Lisää noutoja ja vesitöitä

On ollut melkein liian kuuma treenata mitään, melkein liian kuuma jopa vesityöharjoituksille. Helmi tekee niin täysillä myös vedessä, että keho lämpenee uimisesta huolimatta. Etenkin, kun vesi Keski-Suomessa lähenteli 30 lämpöastetta, ei koira enää viilentynyt tarpeeksi. Tuota ongelmaa ei toki täällä Lapissa ole, vaikka harvinaisen lämmintä on täälläkin.

 Hakua ei olla treenattu ollenkaan pariin viikkoon. Harmi sinänsä, sillä pellot olivat Keski-Suomessa täynnä lintuja, joilla olisi ollut mahdollista treenata pysähtymistä oikein urakalla. Nyt oli tyytyminen muutamaan rastastilanteeseen, mutta onhan sekin treeniä, ettei koira pääse jahtaamaan mielin määrin lentäviä otuksia peltoja pitkin vaan viettää laatuaikaa perheensä kanssa.

Vielä ennen siirtymistä takaisin pohjoiseen pääsin ottamaan kesäiset noutotreenit parilla linnulla. Nyt löytyi lintulaji, joka ei ihan ilman pientä hajustelua päätynyt suoraan suuhun ja vielä huonosta otteesta lipsahti maahankin ennen luovutusta. Se oli varis... Epäilyttäväkin otus päätyi kuitenkin minulle, mistä olin kovin iloinen. Saman tien kokeilin uudestaan kannustuksella ja toinen kerta menikin mallikkaasti. Molemmat suoritukset ovat ensimmäisellä videolla, mutta laatu on melko huono, ääni tulee reilusti myöhässä. Pikkuapulainen katkaisi valitettavasti tallennuksen vähän ennen luovutusta. Toisella videolla on tavin noutaminen vähän pidemmältä uintimatkalta. Sekään ei tuottanut hankaluuksia ja tavilla myös luovutukset tulivat perille asti.