Loppusyksyn kuulumisia

 

Olen minä kyllä onneton blogin kirjoittaja. Taas on mennyt kuukausia, mutta on kyllä ollut aikomus päivittää tännekin kuulumisiamme. Parasta tässä syksyssä on ollut se, että olemme ehtineet oikeasti myös metsästää, kun viime vuonna suurin osa syksystä kului muissa menoissa tai metsästyskokeissa. Nyt pääsimme nauttimaan. Toki voi olla mahdollista, että parin viikon kuluttua Cockerimestaruudessa nähdään Suuri Metsästäjä eikä hillittyä koetyöskentelyä, mutta eipä sekään tällä hetkellä haittaa. On ihan parasta metsästää toimivan koiran kanssa, nauttia tilanteista ja yhteistyöstä, vaikka saalista ei joka kerta tulisikaan. Tänä syksynä oli, kuten usein aiemminkin, vika käytännössä joka kerta ohjaajassa tai ampujassa, jos saalista ei saatu. 

Maisa ja Helmi tekivät molemmat hyvää työtä, minun mieleeni. Spanieli ei esimerkiksi seisojaan nähden hae mitenkään kaukana, mutta kyllä sieltä metsästä lintuja löytyy, kun koiralle annetaan aikaa ja mahdollisuus tehdä työnsä. Helmi oli alkukaudesta unohtanut jarrut (mummo-oikeuksia), mutta nekin saatiin muutamalla voimasanalla palautettua. Helmi on huiman hyvässä kunnossa 9-vuotiaaksi ja toivonkin kovasti, että saamme jatkaa vielä monta syksyä, talvea, kevättä ja kesää yhteistä tekemistä. Maisa on luottokaveri kaikissa tilanteissa. Juliuskin pääsi aloittelemaan metsästysuraansa, sen ensimmäinen riistalintu oli komea ukkometso. Julius on vielä vähän lapsellinen metsästystöissä, mutta parantaa koko ajan.

Muistellaan hieman viime kesää. Karhurummun kennelin ensimmäinen valio tuli agilitystä heinäkuussa! Karhurummun Beaivvas, Pepe, ja Henna tekivät historiaa ja saavuttivat FI AVA -tittelin, onneaaaa!

Jos palataan ihan alkukauteen, kävimme elokuussa Ylitorniolla vesilintukokeissa. Maisa starttasi lauantaina ja Helmi sunnuntaina. Helmin osalta on ollut hiukan huono omatunto siitä, että ei aikanaan vienyt sitä tarpeeksi kokeisiin, joten nyt ajattelin antaa sillekin mahdollisuuden.

Maasto oli tänä vuonna haastavampi kuin viime vuonna; vettä oli enemmän, joten koirat joutuivat hakemaan syvemmässä vedessä koko ajan uimalla. Se oli selvästi pienille nartuille todella vaikeaa. Maisa ei jaksanut hakea tarpeeksi tehokkaasti, ja siellä tyydyimme kakkostulokseen. Mikä ei sinänsä ole huono tulos ollenkaan. 

Helmi suoriutui sunnuntaina hausta tytärtään paremmin, ja kun muutkin osa-alueet saatiin osumaan ja sorsa saaliiksi, saavutti Helmi kypsässä 9 vuoden iässä elämänsä ensimmäisen voittajaluokan ykköstuloksen. Voi, kuinka olinkaan ylpeä tuosta rakettimummosta. 

Karhurummun B-pentueelle tuo elokuun viikonloppu oli hieno. Pepe nauttii työskentelystä vesilintumaastossa.  Pepellä on myös kokoa ja voimaa sen verran enemmän, että se ei takerru samalla tavalla vesikasveihin ja saa myös välillä jalat maahan vesirajassa. Pepe saavutti lauantaina avoimen luokan ensimmäisen palkinnon ja sunnuntaina sai ensimmäisen ykkösen voittajaluokassa. Hennan ja Pepen yhteistyö lajista riippumatta on ilahduttavaa.

Pepe on myös tullut keväällä isäksi ja odottelemme mielenkiinnolla, mitä jälkeläisistä kuuluu ja millaisiksi ne kasvavat. 

Jatkoimme koeretkeilyä syyskuussa Nurmeksessa. Koematkat ovat täältä meidän korkeuksiltamme pitkiä, mutta onneksi minulla on nykyisin seuraa koereissuilla. Tulee lähdettyä helpommin pidemmällekin, kun ei tarvitse matkustaa yksin. 

Nurmeksen koe oli peltokoe fasaaneilla. Koe oli erittäin hyvin järjestetty ja palkintopöytäkin oli notkuva. Nurmeksen viikonloppu oli Pepelle hieman haastava, mutta Maisa saavutti tälle syksylle asetetut tavoitteet. Pepe jäi lauantaina ilman tulosta, mutta sunnuntaina vähän luistaneilla jarruilla voittajaluokan kakkostulos. Maisa teki ihan kelpo työtä pellolla. Pitkässä kasvillisuudessa markkeeraus ei ollut ihan täydellistä lauantaina, mutta linnut saatiin talteen. Lauantailta siis kolmas voittajaluokan ensimmäinen palkinto ja komento näyttelytulosta hakemaan. Maisalla on siis kasassa käyttövalion arvoon tarvittavat tulokset, 3 x VOI1. Sunnuntaina Maisa oli liekeissä ja haku oli lähes räjähtävää. Minä välillä mietin, että vieläkö koira pysyy lapasessa, mutta niin se pysyi ja Maisa keräsi huimat pisteet neljänteen VOI1-tulokseensa, 90 pistettä. Ainakin tuli mukavasti selväksi, ettei ollut vahinko, että lauantaina onnistui.

Maisa starttaa vielä tänä syksynä Cockerimestaruudessa, melko tehokkaan metsästyssyksyn jälkeen. Saapi nähdä, millaista menoa siellä pelloilla tänä vuonna. Voi olla, että ohjaajalle tulee hiki, kun pieni spanieli lentää menemään. 

Maisan osalta ensi keväänä/kesänä jahdataan näyttelytulosta, mutta yritetään myös pentuetta. Täydellisen prinssi Rohkean valinta on vieläkin vähän kesken, mutta päätös tehdään syksyn aikana. Juoksut osunevat helmikuuhun. 

Mestaruudessa oli alunperin tarkoitus nähdä kolme Karhurummun koiraa; Maisa, Pepe ja Myy, mutta tänä vuonna meillä ei ollut onnea. Myy aloitti juuri juoksut, joten ei tule osallistumaan, Pepen osallistumiselle tuli työeste. Harmillista, sillä olisi ollut mukavaa jännittää yhdessä.

Syksyn mittaan meillä on ollut mukavaa metsässä niin omalla koiraryhmällä kuin spanieliystäviemme seurassa. Tilanteita saatiin aikaiseksi, sillä lintuja maastoissa oli tänä vuonna.

 

Toivo, Eino, Maisa, Helmi ja Julius

 

 

Maisa ja Eino

Perinteiset Kutturan metsästyskokeet olivat reilu viikko sitten ja hyvästä lintusyksystä huolimatta lintujen löytyminen oli työn takana. Linnut olivat syystä tai toisesta melko arkoja. Jotain onnistuimme löytämään ja sitä myöten muutama tuloskin tuli. Tänä vuonna me jätimme kotikokeet väliin ja annoimme mahdollisuuden muille. Maastossa meni kuitenkin koko viikonloppu epävirallisen oppaan hommissa.

Lumi on jo satanut pohjoiseen, mutta en olisi vielä ollut ollenkaan valmis lopettamaan metsästyskautta. Toivotaan, että hetken vielä pystymme kulkemaan maastossa myös spanielien kanssa. Paksut hanget eivät vain ole enää meille mielekkäät.

En lupaa mitään, mutta yritän kertoa kuulumisia vähän useammin. (Kuultu aiemminkin?)